Antitrombootit

Antitrombootit (ATC-koodi B01) estävät verihyytymiä eri tavoin. Ne estävät niiden muodostumista tai lisäävät niiden hajoamista.

Antitrombooteille on 3 pääluokkaa, joille on toimintamekanismiin pohjautuvia alaluokkia:

• antikoagulantit (eng. anticoagulants) estävät veren hyytymistä. Antikoagulantteja käytetään hyytymien ennaltaehkäisyyn.^[1] Esimerkkejä:
  • hepariini aktivoi antitrombiinia, joka estää muun muassa veren hyytymistä edistävää hyytymistekijä Xa:ta ja trombiinia. Pienimolekyyliset hepariinit (LMW-hepariinit) ja fondaparinuuksi (synteettinen hepariini) taas estävät lähinnä vain hyytymistekijää Xa antitrombiinivälitteisesti.^[1]
  • hirudiini-, bivalirudiini-, lepirudiini- ja desirudiinipeptidit sekä argatrobaani ja dabigatraani ovat suoria trombiinin estäjiä.^[1]
  • varfariini on K-vitamiini "antagonisti" (inhibiittori), joka estää K-vitamiinivälitteistä hyytymistekijöiden glutamaattien entsymaattista γ-karboksylaatiota γ-karboksiglutamaateiksi, jota vaaditaan tiettyjen hyytymistekijöiden kiinnittymiseen solukalvoihin.^[1]
  • apiksabaani, edoksabaani ja rivaroksabaani ovat suoria hyytymistekijän Xa estäjiä.^[1]
• trombolyytit eli fibrinolyytit (eng. thrombolytics, fibrinolytics) lisäävät verihyytymän fibriinin hajotusta eli fibrinolyysiä. Trombolyyttejä käytetään jo olemassa olevien hyytymien hajotukseen (ns. liuotushoito).^[1] Esimerkkejä:
  • streptokinaasi tuottaa plasminogeenin kanssa kompleksin, joka muuntaa muita plasminogeenejä plasmiiniksi fibriinistä riippumattomasti. Plasmiini hajottaa fibriinihyytymiä.^[1]
  • alteplaasi, tenekteplaasi, reteplaasi ja desmoteplaasi toimivat kuten kehon luontainen plasminogeenin kudosaktivaattori (tPA). Nämä siis muuntavat plasminogeeniä plasmiiniksi fibriinistä riippuen.^[1]
• verihiutale-estäjät eli antiaggregaatit^[2] (eng. antiplatelets) estävät verihiutaleiden liitosta eli aggregaatiota toisiinsa veritulpaksi. Verihiutale-estäjiä käytetään hyytymien ennaltaehkäisyyn.^[1] Esimerkkejä:
  • asetyylisalisyylihappo. Syklo-oksigenaasi 1:iä estämällä tämä estää tromboksaanin A₂ tuottoa, joka edistäisi verihiutaleiden aktivoitumista ja liitosta toisiinsa.^[1]
  • klopidogreeli, prasugreeli, tikagrelori ja kangrelori ovat P2Y₁₂-reseptorien antagonisteja eli estäjiä, jotka estävät siten ADP-välitteistä verihiutaleiden liitosta toisiinsa.^[1]
  • dipyridamoli estää verihiutaleiden cAMP:n hajotusta AMP:ksi fosfodiesteraasilla. Suuret cAMP-pitoisuudet hiutaleissa estävät niiden aktivaatiota ja liitosta toisiinsa.^[1]
  • absiksimabi, eptifibatidi ja tirofibaani ovat GPIIb/IIIa-reseptorin (glykoproteiini IIb, glykoproteiini IIIa) antagonisteja ja estävät siten hiutaleiden liitosta toisiinsa.^[1]

Lähteet

1. R Hoffman et al: Hematology: basic principles and practice, s. 2168-2187. Elsevier, 2018. doi:10.1016/B978-0-323-35762-3.00149-9 ISBN 9780323357623
2. Verenhyytymiseen vaikuttavat lääkkeet www.kaypahoito.fi. Viitattu 5.11.2019.