Antonov A-1 | |
---|---|
Antonov A-1 Moninon ilmailumuseossa Venäjällä elokuussa 2012. |
|
Tyyppi | alkeisliitokone |
Alkuperämaa | Neuvostoliitto |
Suunnittelija | Oleg Antonov |
Ensilento | 1930 |
Muunnelmat | Harakka |
Antonov A-1 oli neuvostoliittolainen puurakenteinen alkeisliitokoneperhe, joka perustui Oleg Antonovin vuonna 1930 suunnittelemaan Standart-2-liitokoneeseen (ven. Стандарт-2).[1] Standart-2 pohjautui aiempaan Standart-1 -liitokoneeseen. A-1-perheen koneita rakennettiin erittäin suurina määrinä: pelkästään päävariantteja U-s3, U-s4 ja P-s2 rakennettiin noin 5 400 kappaletta. A-1 oli pohjana myös kaksipaikkaiselle Antonov A-2:lle. A-1 ja A-2-malleja oli rakennettu vuoteen 1937 mennessä yli 7 600 kappaletta.
A-1-perheen koneet poikkesivat joiltakin osin toisistaan, mutta merkittävä osa koneiden osista oli vaihdannaisia eri versioiden välillä. Rakenne oli aikakauden alkeisliitokoneille tyypillinen: yläsiipikonfiguraatioon asennettu siipi yhdistyi palkkirakenteisen rungon välityksellä peräsimeen, ja ohjaaja istui palkin etuosassa olleella istuimella. Laskuteline koostui rungon alle asennetusta laskeutumissuksesta, joskin joissain koneissa käytettiin myös píeniä puupyöriä.
Varhaisemmissa alkeiskoulutusversioissa (mallitunnus U, ven. У) oli tasaleveä siipi, kun myöhemmissä suorituskykyisemmissä liitolentoversioissa (mallitunnus P, ven. П) oli pidemmän kärkivälin ja kärkeä kohti kapenevat siivet. P- ja P-mallin koneissa käytettiin myös puurakenteista ohjaamokatetta. Kehittynein malleista oli hinauslähtöä silmällä pitäen suunniteltu B (ven. Б), jossa oli P-mallin muutosten lisäksi kuvullinen ohjaamo.
A-1-koneita rakennettiin toisen maailmansodan aikana ilman lisenssiä THK- ja MKEK-lentokoneverstailla. THK valmisti Ps-2 ja Us-4 versioita mallitunnuksilla THK-7 ja THK-4, kun MKEK käytti koneeseen tunnusta MKEK 6.
Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
Suoritusarvot