Antti Nikkilä | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Antti Tapio Nikkilä |
Syntynyt | 25. elokuuta 1978 Tampere, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Koripalloilija | |
Lempinimi | Zeus[1], Kangasalan jätti[2] |
Pituus | 210 cm |
Paino | 115 kg |
Pelaajaura | |
Yliopistojoukkueet | |
1999–2003 | Valparaiso Crusaders |
Seurajoukkueet | |
1995–1996 1997–1999 2003–2004 2004–2005 2004–2005 2005–2006 2006–2007 2007–2008 2008–2009 2009–2010 2010 2010–2014 2015–2016 |
Tampereen Pyrintö Pyrbasket Aris Thessaloniki BC Ionikos BCM Gravelines Juvecaserta Basket ČEZ Nymburk Dinamo Basket Sassari Tampereen Pyrintö CB Girona Mitteldeutscher BC Tampereen Pyrintö BC Nokia |
Maajoukkueet | |
1997–2014 | Suomi |
Ottelut (pisteet) | 142 (695) |
Valmennusura | |
2020– 2020–2021 2020–2021 2021– |
Tampereen Pyrintö (apuv.) Pyrintö Akatemia A Pyrintö Akatemia B Tampereen Pyrintö (naiset) |
Aiheesta muualla | |
FIBA | |
Antti Tapio Nikkilä (s. 25. elokuuta 1978 Tampere) on suomalainen koripallovalmentaja ja kilpauransa päättänyt koripalloilija. Sentterinä pelannut 210-senttinen Nikkilä pelasi kotimaansa lisäksi Yhdysvaltain yliopistosarjassa sekä Kreikan, Ranskan, Italian, Tšekin ja Espanjan sarjoissa voittaen lukuisia pokaaleja.[3] Suomessa Nikkilä edusti pääasiassa kasvattajaseuraansa Tampereen Pyrintöä, minä aikana seura muun muassa voitti kaksi Suomen mestaruutta ja yhden Suomen cupin mestaruuden. Nikkilä valittiin Korisliigan vuoden pelaajaksi vuonna 2009 ja SM-koriksen vuoden tulokkaaksi vuonna 1998. Pyrintö on nostanut Nikkilän pelipaidan areenansa kattoon.
Nikkilä edusti pitkään Suomen miesten maajoukkuetta ja kuului sen kokoonpanoon muun muassa vuosien 2011 ja 2013 EM-kilpailuissa. Vuonna 2011 Nikkilä kuului Suomen ensimmäisen Pohjoismaiden mestaruuden 28 vuoteen voittaneeseen joukkueeseen.
Nikkilä kiinnostui koripallosta Vatialan alakoulun liikuntatunneilla. Hän oli tuolloin melko hyvä pelaaja muttei erityisen pitkä. Nikkilä halusi aloittaa lajin harrastamisen Tampereen Pyrinnössä muttei ollut päästä runsasväkisiin ryhmiin mukaan. Nikkilän isä soitti ja sai pojalleen paikan joukkueesta lupaamalla tämän kasvavan kaksimetriseksi. Nikkilä nousi Pyrinnön edustusjoukkueeseen ja pelasi siinä kolme kautta vuosina 1995–1999. Kaudella 1997–1998 hänet valittiin SM-koriksen vuoden tulokkaaksi. Lukioaikana Nikkilän seurakaverin isä ja Pyrintö-hahmo Jarmo Laitinen kannusti Nikkilää lähtemään Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi. Nikkilä lähti ja pelasi koripalloa Valparaison yliopiston joukkueessa vuodet 1999–2003. Nikkilä on kertonut arvostaneensa urheilijoista huolta pitävää yhdysvaltalaista opintojärjestelmää.[4]
Yliopiston jälkeen Nikkilä suuntasi ammattilaiseksi Eurooppaan ja Kreikkaan, missä hän pelasi kahdessa eri joukkueessa. Hän lähti maasta seuran talousongelmien vuoksi ja suuntasi Ranskaan. Tämän jälkeen hän pelasi Tšekissä ja kahteen otteeseen Italiassa. Nikkilä palasi Suomeen ja kasvattajaseuraansa Pyrintöön kaudeksi 2008–2009. Pyrintö saavutti SM-pronssia, ja Nikkilä valittiin Korisliigan vuoden pelaajaksi. Kauden jälkeen hän pelasi vielä Espanjassa ja Saksassa. Pyrinnön voitettua Suomen mestaruuden ja perheeseen syntyneiden kaksosten vuoksi Nikkilä päätti palata Pyrintöön.[4] Kangasalan jätillä vahvistunut Pyrintö voitti Suomen mestaruuden myös seuraavana vuonna, tällä kertaa sarjan voittoennätyksellä. Vuonna 2011 Pyrintö saavutti Suomen cupin hopeaa, ja vuonna 2013 joukkue voitti Suomen liigacupin.
Pyrintöön palattuaan Nikkilä jatkoi uraansa vuosi kerrallaan.[4] Elokuussa 2013 Nikkilä teki jatkosopimuksen Pyrinnön kanssa.[5] Pyrintö pelasi kaudella 2013–2014 ensimmäisenä suomalaisjoukkueena Baltian liigaa, jossa se sijoittui neljänneksi. Korisliigassa Pyrintö voitti runkosarjan uudella voittoennätyksellä ja saavutti kauden päätteeksi kolmannen Suomen mestaruutensa. Kesällä 2014 Nikkilä harjoitteli täysillä tavoiteltuaan pääsyä Suomen MM-kisajoukkueeseen. Kesän aikana Nikkilä mietti jatkoaan Pyrinnön Korisliiga-joukkueessa vielä yhden kauden ajan,[6] mutta päätyi kuntouttamaan itseään kauden jo alettua: edelliskauden suuri ottelumäärä ja kesän rasitukset laittoivat isokokoisen ja 35-vuotiaan Nikkilän fyysisesti koville. Lokakuisessa radiohaastattelussa Nikkilä totesi tekevänsä päätöksen tulevasta viimeistään vuoden loppuun mennessä.[7][8]
Tammikuun lopussa 2015 miesten 1-divisioona A:ssa pelannut BC Nokia ilmoitti tehneensä Nikkilän kanssa loppukautta koskeneen sopimuksen.[9] Nikkilän entinen joukkuelainen Joni Harjula oli houkutellut tätä kunnanrajan taakse usean kuukauden ajan.[10] Nikkilällä oli suuri rooli Nokian I-divisioonan voitossa. Hän teki Nokian kanssa pelaajasopimuksen myös syyskuussa 2015.[11] Alkukaudella 2015–2016 Nikkilän peliaika jäi Nokialla vähäiseksi, ja hän auttoi joukkuetta etenkin harjoituksissa. Hänen pitkäaikaiset ja ajan myötä pahentuneet vaivansa jalkojensa ja vasemman polvensa kanssa jatkuivat, ja polvitukea käyttämään joutunut Nikkilä oli jo käynyt kertaalleen polvileikkauksessa.[10]
Pyrintö nosti Nikkilän pelipaidan kattoon tammikuussa 2018.[12][13]
Nikkilä pelasi Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa kuusi ja alle 22-vuotiaiden maajoukkueessa 14 ottelua. Haastajamaajoukkueessa hän pelasi vuoden 1999 universiadeissa. Miesten maajoukkueessa Nikkilän ensimmäinen ottelu oli 28. joulukuuta 1997 Latviaa vastaan. Hän teki debyyttiottelussaan 12 minuutissa kahdeksan pistettä ja otti yhdeksän levypalloa. Seuraavan kerran Nikkilä pelasi miesten maaotteluita vuoden 2000 PM-kilpailuissa kirjauttaen neljässä ottelussa kolme tupla-tuplaa. Vuonna 2001 hän pelasi vaihtopelaajana EM-karsinnoissa. 29. kesäkuuta 2002 Nikkilä teki miesten maajoukkueen piste-ennätyksensä (21) valmistavassa maaottelussa Viroa vastaan ja pelasi jälleen Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa.[14]
Vuosina 2005–2007 Nikkilä kuului maajoukkuen kokoonpanoon B-divisioonan EM-karsinnoissa ja vuonna 2006 jälleen PM-kilpailuissa. Vuoden 2007 karsinnoissa Suomi eteni loppuotteluihin Romaniaa vastaan ja voitti otteluparin nousten A-divisioonaan[15]. Vuoden 2008 A-divisioonan EM-karsinnoissa Nikkilä pelasi hajaminuutteja. Vuoden 2009 A-divisioonan lisäkarsinnoissa ja vuoden 2010 EM-karsinnoissa hänen peliminuuttimääränsä nousivat kaksinumeroisiksi.[14]
Heinäkuussa 2011 Nikkilä voitti Suomen kokoonpanossa maan ensimmäisen Pohjoismaiden-mestaruuden 28 vuoteen.[16] Elokuussa hänen roolinsa jäi pieneksi A-divisioonan EM-lisäkarsinnassa, jossa Suomi kohtasi Portugalin ja Unkarin ja selvisi voittajana ensimmäiseen EM-lopputurnaukseensa 16 vuoteen.[17] Nikkilä valittiin Suomen kokoonpanoon[18] Liettuan EM-lopputurnaukseen jossa pääsi pienillä minuuteilla pisteille lähes jokaisessa pelaamassaan ottelussa. Suomen alkulohkossa joukkueet pelasivat ristiin, ja Suomi eteni jatkolohkoon mutta karsiutui lopulta pudotuspelivaiheesta.[19][14]
Vuonna 2012 Nikkilä pelasi hajaminuutteja EM-karsinnoissa. Vuonna 2013 hänet nimettiin jälleen Suomen EM-lopputurnauskokoonpanoon Slovenian kisoihin,[20] missä hän pelasi jälleen hajaminuutteja. Ennakkoon kovaksi arvioidussa[21] alkulohkossaan Suomi hävisi viidestä ottelustaan vain yhden mutta karsiutui jälleen jatkolohkovaiheessa[22]. Viimeiset maaottelunsa Nikkilä pelasi elokuussa 2014.[14]
Yhteensä Nikkilä pelasi Suomen miesten maajoukkueessa 142 maaottelua ja teki niissä 695 pistettä, 4,9 ottelua kohden. Hän on pelattujen maaotteluiden määrällä mitattuna 20 ja tehtyjen pisteiden määrällä mitattuna 40 parhaan joukossa. Levypallomäärällään 437 Nikkilä on miesten maajoukkueen kaikkien aikojen tilastoissa seitsemäntenä ja tupla-tuplissa (5 kpl) kuudentena.[23]
Nikkilä aloitti valmentajana Pyrinnön juniorijoukkueissa[24] ja muun muassa johti pitkien junioripelaajien erityistä harjoitteluryhmää[25]. Hän valmistui Suomen Koripalloliiton HKVT-valmentajatutkinta-ohjelmasta vuonna 2020[26]. Kauden 2020–2021 Nikkilä aloitti Pyrinnön M1DA- ja M1DB-kehitysjoukkueiden päävalmentajana sekä Korisliigassa miesten edustusjoukkueen apuvalmentajana.[27] Tammikuussa 2021 hän siirtyi loppukaudeksi miesten divisioonajoukkueiden parista korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Pyrinnön naisten edustusjoukkueen päävalmentajaksi.[28]
Henkilökohtaiset saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Joukkuesaavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
” | He just hit the brick wall (Hän törmäsi juuri tiiliseinään) |
” |
– Brittiläinen urheiluselostaja huippupelaaja Vasileios Spanoulisin pysähdyttyä Nikkilän puolustukseen vuoden 2013 EM-kilpailuissa.. [32] |
Isokokoista Nikkilää käytettiin puolustuksessa usein pelotteena korin alla.[33] Hyökkäyksessä Nikkilä asettui usein screeniin oman takamiehen hyökkäyksen tueksi. Aamulehden toimittaja arvioi Nikkilän kesällä 2014 säntilliseksi puolustajaksi ja pysyneen kokemuksensa myötä tyynenä tiukoissa paikoissa. Sama toimittaja piti apupuolustamista ja screenejä Nikkilän erikoisalana. Hyökkäyksessä Nikkilä tunnettiin klassisesta hook-heitostaan (skyhook[34]).[32]
Nikkilän perheeseen kuuluvat Tiia-vaimo ja lapset Alina sekä kaksoset Akseli ja Alisa.[10][35][36] Perhe asuu Suoramalla.[4]
Nikkilä ja hänen vaimonsa Tiia toimivat kiinteistönvälitysalalla Sp-Koti-ketjun alla.[37]
Pyrintö Akatemia A
4 Pukkila |
5 Pihlajamäki |
7 Leppänen |
8 Puittinen |
10 Meldo |
14 Lehtonen |
21 Sukanen |
22 Ahvenjärvi |
28 Pitkänen |
31 Saarinen |
32 K. Williams |
86 Kiviranta |
93 Nurmi |
Valmentaja D. Williams
Pyrintö Akatemia B
Williams |
1 Nordman |
2 Puittinen |
3 Pukkila |
4 Savino |
5 Lähteenmäki |
6 Ahvenjärvi |
7 Kiviranta |
8 Nurmi |
7 Dementjeff |
10 Saarinen |
11 Viitanen |
13 Hattula |
14 Nurminen |
15 Schalk Rodrigues |
Valmentaja Nikkilä
Edeltäjä: Petteri Koponen |
Korisliigan vuoden pelaaja 2008–09 |
Seuraaja: Tuukka Kotti |
Edeltäjä: Ilpo Jalonen |
Korisliigan vuoden tulokas 1997–98 |
Seuraaja: Tuukka Kotti |