Argentiitti | |
---|---|
Luokka | sulfidimineraalit |
Kemialliset ominaisuudet | |
Kemiallinen kaava | Ag2S |
Fysikaaliset ominaisuudet | |
Kidejärjestelmä | kuutiollinen |
Lohkeavuus | vähäinen |
Kovuus Mohsin asteikolla | 2,5 |
Ominaispaino | 7,2–7,4 |
Aiheesta muualla | |
Argentiitti on mineralogiassa kuutiomainen hopeasulfidi (Ag2S), joka voi olla olemassa vain lämpötiloissa, jotka ylittävät 177 °C[1]. Kun se jäähtyy tavallisiin lämpötiloihin, se muuttuu sen monokliiniseksi muodoksi, akantiitiksi. Argentiitti kuuluu lyijyhohteen ryhmään.
Nimi argentiitti joskus viittaa myös argentiitin pseudomuotoihin: esimerkiksi akantiitti, jossa yhä näkyy joitakin ulkoisia merkkejä kuutiomaisesta kidemuodosta, vaikka niiden itse asiallinen kidejärjestelmä on monokliininen johtuen alhaisista lämpötiloista. Tätä akantiitin muotoa on silloin tällöin löydetty kuutiomaisena tai oktaedrina, mutta paljon yleisemmin puun muotoisena tai maamaisina massoina, joissa on lähes musta lyijynharmaa väri ja metallinkiilto.
Lohkeavuus, joka on näkyvä piirre lyijyhohteessa, on tässä vähäistä. Mineraali on täysin murrettavissa ja siinä on kiiltävä viiru. Sen kovuus on 2,5 ja ominaispaino 7,2–7,4. Sitä esiintyy mineraalijuonissa ja kun sitä löydetään suurissa määrin, kuten Meksikosta ja Comstock Lodesta Nevadasta, se muodostuu tärkeäksi hopeamalmiksi. Mineraalin mainitsi 1529 Georgius Agricola, mutta nimeä argentiitti (peräisin lat. argentum, hopea) ei käytetty ennen kuin 1845 ja se on peräisin Wilhelm Haidingeriltä. Vanhoja nimiä näille lajeille ovat "Glaserz", hopeahohde ja lasimainen hopea. Suhteellisen kuparirikas mineraali, jota esiintyy esimerkiksi Jalpassa, Meksikossa, on tunnettu nimellä jalpaite.