Cecil Armstrong Gibbs (10. elokuuta 1889 Great Baddow – 12. toukokuuta 1960 Chelmsford) oli brittiläinen säveltäjä ja kuoronjohtaja.[1][2]
Gibbs oli saippua- ja kemikaaliyrittäjä David Cecil Gibbsin ja Ida Gibbsin (o.s. Whitehead) ensimmäinen lapsi. Hän menetti äitinsä kaksivuotiaana, mutta sai kasvatusta tädeiltään. Gibbs opiskeli Winchester Collegessa ja sitten Cambridgen yliopistossa. Hän sai sävellys- ja harmoniaopetusta Edward Joseph Dentiltä ja Charles Woodilta. Lisäksi hänelle opetti urkujensoittoa Cyril Rootham.[2]
Gibbs ei kyennyt elättämään itseään pelkällä säveltämisellä, joten hän aloitti opettamisen kouluissa. Häneltä pyydettiin näytelmää The Wick -koulun rehtorin eläkkeelle jäämistä varten (1919), ja hän otti yhteyttä Walter de la Mareen, joka laati näytelmän Crossings hänen sävellettäväkseen. Kantaesityksen johti Adrian Boult. Tämän jälkeen Gibbs sai vuodeksi rahoituksen Royal College of Musiciin opiskelemaan orkesterinjohtoa Boultin ja sävellystä Ralph Vaughan Williamsin johdolla. Tämän vuoden kuluttua hän otti vastaan osa-aikaisen opetustyön Royal College of Musicissa. Gibbs aloitti työskentelyn myös oman kuoronsa johtajana ja aktiivisena tuomariston jäsenenä Ison-Britannian musiikkifestivaaleissa. Hänestä tuli lopulta Kansallisen musiikkifestivaaliliiton (National Federation of Music Festivals) varapuheenjohtaja.[2]
Toisen maailmansodan aikana Gibbsin asunto otettiin sairaalakäyttöön ja hän itse muutti Windermereen, jossa jatkoi työtään säveltäjänä ja kuoronjohtajana. Hänen poikansa David sai surmansa palveluksessa Italiassa. Vuonna 1945 Gibbs palasi Essexiin. Hän oli vuonna 1951 mukana järjestämässä Festival of Britainin musiikkitarjontaa. Gibbs kuoli toukokuussa 1960. Hänet on haudattu vaimonsa kanssa Danburyn kirkkomaahan.[2]
Gibbs tunnetaan erityisesti yksinlauluistaan. Hän sävelsi myös näyttämömusiikkia, kuoroteoksia, kolme sinfoniaa ja kamarimusiikkia. Kamarimusiikista suuri osa on jäänyt julkaisemattomaksi. Sinfonioista ensimmäinen kantaesittiin vuonna 1932 ja toinen (kuorosinfonia Odysseus) vuonna 1946. Kolmannen sinfonian (Westmorland) Gibbs sävelsi vuonna 1944 poikansa kaaduttua sodassa. Gibbsin orkesteriteosten joukossa ovat myös Threnody jousikvartetille ja jousiorkesterille (1956) sekä Léon Goossensille omistettu oboekonsertto.[2]
Gibbs sävelsi pienen määrän urkuteoksia ja useita pianoteoksia, joihin kuuluvat In the High Alps -sarja (1924) ja kahdeksan preludin kokonaisuus Lakeland Pictures (1940).[2]