Arne Garborg
Olav Rustin maalaama Garborgin muotokuva vuosilta 1912–1914.
Garborgin lapsuudenkoti ja nykyinen kotimuseo Timessä .
Arne Garborg (Aadne Eivindsson Garborg ) (25. tammikuuta 1851 – 14. tammikuuta 1924 ) oli norjalainen kirjailija . Hän pyrki edistämään uusnorjan käyttöä kirjallisuudessa ja muun muassa käänsi Odysseian uusnorjaksi.[ 1]
Garborg julkaisi uusnorjankielistä sanomalehteä Fedraheim . Isänmaallisuuden ja uskonnon sijasta Garborg tarttui teoksissaan ajan polttaviin kysymyksiin ihmisten elämässä ja tavallisten ihmisten mahdollisuuksiin vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Garborgin kirjoituksia luettiin Suomessa tarkkaan,[ 2] ja niitä pidetäänlähde? yhtenä innoittajana Suomessa silloin virinneille kansallisen kirjallisuuden pyrkimyksille.
Garborgin puoliso oli kirjailija Hulda Garborg .[ 3]
Ein Fritenkjar (1878)
Bondestudentar (1883)
Forteljingar og Sogar (1884)
Mannfolk (1886)
Uforsonlige (1888)
Hjaa ho Mor (1990)
Kolbotnbrev (1890)
Trætte Mænd (1891)
Fred (1892)
Jonas Lie. En Udviklingshistorie (1893)
Haugtussa (1895) (Runoja)
Læraren (1896)
Den burtkomme Faderen (1899)
I Helheim (1901)
Knudahei-brev (1904)
Jesus Messias (1906)
Heimkomin Son (1906)
Dagbok 1905–1923 (1925–1927)
Tankar og utsyn (1950)
Kadotettu isä (Den burtkomme faderen ); suom. Irene Mendelin , Otava 1904
Kyläkertomuksia (Forteljingar og sogur ), novellikokoelma; suom. Minna Canth ; G. W. Edlund 1886
Leiv ; suom. Loiva , Wiipuri: Kurikka 1888 (eripainos Wiipurin Sanomista)
Paholaiselle luvattu ; suom. Niilo Kivinen , Waasan painoyhtiö 1886
Rauha (Fred ); suom. Katri Ingman , Suomen kirja 1946
Talonpoikais-ylioppilaita (Bondestudentar ); suom. F.A.C. (= Fredrik Alfred Castrén), Kuopion uusi kirjapaino 1891
Näytelmiä
Kilvoittelija (Laeraren , 1896)
Kansainväliset Kansalliset Tieteilijät Taiteenala Henkilöt Muut