Arno Axel Almqvist (23. syyskuuta 1881 Pori – 5. maaliskuuta 1940 Mikkeli) oli suomalainen upseeri ja urheilija, joka osallistui vuoden 1912 kesäolympialaisten viisiotteluun.
Almqvistin vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Aksel Almqvist ja Maria Christina Smedberg.[1] Almqvist aloitti sotilasuransa Haminan kadettikoulussa ja siirtyi sen vuonna 1903 tapahtuneen lakkauttamisen jälkeen opiskelemaan Mihailovin tykistöakatemiaan Pietariin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli tykistöupseerina Kronstadtin linnakkeella. Lokakuun vallankumouksen yhteydessä hän tuli bolševikkien pidättämäksi ja vietti yhteensä viisi kuukautta Kronstadin vankilassa.[2]
Suomen sisällissodan aikana Almqvist toimi Valkoisten 1. raskastykistöpatteriston päällikkönä. Sodan jälkeen toukokuussa 1918 hänet nimitettiin Suomenlinnan Linnoitustykistön päälliköksi, josta tehtävästä Almqvist siirtyi Suomen rannikkotykistön komentajaksi syyskuussa 1923. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta seuraavan vuoden marraskuussa. Almqvistin ero liittyi aitosuomalaisten aloittamaan ajojahtiin, jossa syrjäytettiin useita Venäjän keisarikunnan armeijassa palvelleita ja koulutuksensa saaneita upseereita eli niin sanottuja ”ryssänupseereita”. Almqvistin tilalle rannikkotykistön komentajaksi nimitettiin kenraali Väinö Valve.[2][3]
Almqvist työskenteli sotilasuransa jälkeen vankilanjohtajana.[2] Talvisodan aikana hän oli armeijan palveluksessa vapaaehtoisena ja toimi tykistöalan erikoistehtävissä. Almqvist sai surmansa virkamatkalla Mikkelissä kaupunkiin kohdistuneissa pommituksissa 5. maaliskuuta 1940.[2]
Vuonna 1912 Almqvist osallistui Tukholman olympialaisten nykyaikaiseen viisiotteluun sijoittuen kahdenneksikymmenenneksi.[4] Almqvist edusti Venäjää, koska sääntöjen mukaan osallistujien piti olla upseereita ja he joutuivat edustamaan maata, jonka armeijassa palvelivat.[5] Almqvist ilmoittautui kisoihin myös 200 ja 400 metrin rintauintiin, mutta ei päässyt mukaan.[6] Myöhemmin hän toimi muun muassa Kuopion Uimaseuran puheenjohtajana 1920-luvulla.[7]
Almqvistin puoliso oli Karin Norell. Pariskunnalla oli kolme lasta.[1]