Arseenitrikloridi

Arseenitrikloridi
Tunnisteet
CAS-numero 7784-34-1
PubChem CID 24570
Ominaisuudet
Molekyylikaava AsCl3
Moolimassa 181,27
Ulkomuoto Väritön öljymäinen neste[1]
Sulamispiste -16[2]
Kiehumispiste 130,2 °C[2]
Tiheys 2,16 g/dm3 (20 °C)[1]
Liukoisuus veteen Reagoi [1]

Arseenitrikloridi eli arseeni(III)kloridi (AsCl3) on arseenin ja kloorin muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään pääasiassa orgaanisten arseeniyhdisteiden valmistamiseen. Arseenitrikloridi on muiden arseenin yhdisteiden tavoin erittäin myrkyllistä.[1][2]

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa arseenitrikloridi on väritöntä ja öljymäistä nestettä. Se ei liukene veteen vaan reagoi veden kanssa, jolloin muodostuu arseenihapoketta ja suolahappoa. Tämän vuoksi arseenitrikloridi muodostaa höyryjä ilman kosteuden vaikutuksesta.[1][3][4][5]

AsCl3 + 3 H2O → H3AsO3 + 3 HCl

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arseenitrikloridia voidaan valmistaa suoraan kloorikaasusta ja metallisesta arseenista tai kloorikaasun ja arseenitrioksidin välisellä reaktiolla. Teollisesti käytetyin tapa on kuitenkin arseenitrioksidin ja suolahapon välinen reaktio, joka suoritetaan 180–200 °C:n lämpötilassa. Reaktiossa muodostunut arseenitrioksidi tislataan pois, jotta reaktion tasapaino on tuotteiden puolella.[1][3][4][5]

As2O3 + 6 HCl 2 AsCl3 + 3 H2O

Yhdistettä voidaan valmistaa myös dirikkidikloridin ja arseenitrioksidin välisellä reaktiolla.[4]

2 As2O3 + 6 S2Cl2 → 4 AsCl3 + 3 SO2 + 9 S

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arseenitrikloridia voidaan käyttää lähtöaineena valmistettaessa orgaanisia arseeniyhdisteitä. Yhdistettä voidaan käyttää myös vedettömänä liuottimena kloridinsiirtoreaktioissa ja puolijohdemateriaalien douppauksessa. Vedyllä pelkistämällä yhdisteestä voidaan valmistaa erittäin puhdasta arseenia.[1][3][4][5]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 154. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b c Arseenitrikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 13.05.2011
  3. ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 747. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 13.05.2011. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d G. O. Doak, G. Gilbert Long & Leon D. Freedman :Arsenic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 09.05.2011
  5. ↑ a b c Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch & Hans Uwe Wolf: Arsenic and Arsenic Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.05.2011
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.