Arte povera
Arte povera, (italiaa = köyhtynyt tai köyhä taide) on italialaisen taidekriitikon Germano Celantin vuonna 1967 lanseeraama nimitys tuon ajan italialaisen nuoren taiteen uudelle taiteilijaryhmälle.[1]
Arte poveran voimakkain esiintymisaika oli 1960- ja 1970-luvuilla. Ryhmälle oli tyypillistä ei-traditionaalinen ja poliittisesti latautunut taide. Arte poveran taiteilijat tekivät usein lyhytaikaista taidetta, performansseja, installaatioita ja assemblaaseja, josta tuli myöhemmin taiteen yleisiä ilmaisuvälineitä.
Muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa samanhenkisistä teoksista puhutaan usein minimalismina. Siihen verrattuna Arte poveran teokset ovat useammin installaatioita ja lähenevät joskus käsitetaidetta. Tyypillisiä arte poveran käyttämiä materiaaleja ovat lasi, valo, hiekka, puu ja heinä. Arte povera on usein suurikokoista. Mario Merz igluineen on 1960-luvulta alkaen ollut arte poveran tunnetuin tekijä. Ryhmän taiteilijat asuivat Torinossa, Milanossa, Genovassa ja Roomassa.
Arte poveran taiteilijoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Giovanni Anselmo
- Alighiero e Boetti
- Pier Paolo Calzolari
- Rossella Cosentino
- Luciano Fabro
- Giánnis Kounéllis
- Piero Manzoni
- Mario Merz
- Marisa Merz
- Giulio Paolini
- Pino Pascali
- Giuseppe Penone
- Michelangelo Pistoletto
- Gilberto Zorio
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arte Povera The Art Story. Viitattu 15.10.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arte Povera Artcyclopediassa (englanniksi)
- Arte Povera MoMA:n Art Terms -palvelussa (englanniksi)