Arthur Crispien

Arthur Crispien (vas.) vuonna 1931

Arthur Crispien (4. marraskuuta 1875 – 29. marraskuuta 1946) oli saksalainen ammattiyhdistysjohtaja ja Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen johtaja kolmen henkilön ryhmässä. Hän pakeni natsi-Saksan muodostuessa Sveitsiin, missä toimi Sopaden eli sosiaalidemokraattisen puolueen pakolaishaaran jäsenenä.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crispien syntyi Königsbergissä 4. marraskuuta 1875. Hänen isänsä oli seinämaalari August Crispien ja äiti Franziska Laczinski. Nuoruudessaan Crispien oli seinämaalarin oppipoikana, mutta hänestä tuli teatterilavasteiden maalari hänen käytyään taidelukiota. Vuonna 1894 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja ammattiyhdistysliikkeeseen.[1]

Vuosina 1902–1914 Crispien toimi useiden sosiaalidemokraatteja kannattavien lehtien päätoimittajana, joista viimeinen oli Stuttgartissa julkaistu Schwäbische Tagwacht. Hän menetti päätoimittajan tehtävänsä ensimmäisen maailmansodan alettua, sillä vastusti pasifistina sitä, että sosiaalidemokraattinen puolue tuki sotatoimia. Hänet otettiin myöhemmin vuonna 1916 asepalvelukseen.[1]

Vuonna 1917 Crispien liittyi itsenäisen sosiaalidemokraattisen puolueen (saks. Unabhängige Sozialdemokratische Partei Deutschlands, USPD) jäseneksi. Hän toimi vuoden 1918 vallankumouksen jälkeen Württembergin vallankumoushallituksen sisäministerinä ja ministeripresidentin sijaisena. Hän oli 1920-luvulla mukana tukemassa USPD:n liittymistä takaisin sosiaalidemokraattisen puolueen osaksi, ja kun tämä toteutui, hänestä tuli Hermann Müllerin ja Otto Welsin rinnalla puolueen johtaja sekä valtiopäivien jäsen.[1]

Crispien muutti Sveitsiin Saksan valtiopäivätalon tuhopolton jälkeen helmikuussa vuonna 1933. Hän jatkoi siellä työskentelyä poliittisissa tehtävissä, muun muassa Sopaden eli Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen pakolaishaaran jäsenenä ja Sveitsin edustajana.[1]

Toisen maailmansodan alettua Crispien osallistui aktiivisesti juutalaisten ja poliittisista syistä vainottujen pakolaisten auttamiseen. Vuonna 1945 hän osallistui lisäksi Montreux’ssa järjestettyyn pakolaisuutta käsitelleeseen kokoukseen.[2]

Crispien kuoli Bernissä Sveitsissä 29. marraskuuta 1946.[2]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crispien avioitui vuonna 1897 Berta Ranglackin kanssa. Heille syntyi kolme lasta.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lane, A. T. (toim.): Biographical Dictionary of European Labor Leaders. (Nide 1) Westport/London: Greenwood Press, 1995. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Lane (toim.) 1995, s. 228
  2. ↑ a b Lane (toim.) 1995, s. 229

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]