Arthur Wing Pinero | |
---|---|
Arthur Wing Pinero |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. toukokuuta 1855 Lontoo, Englanti |
Kuollut | 23. marraskuuta 1934 (79 vuotta) |
Kansalaisuus | Englanti |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | englanti |
Tuotannon kieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Arthur Wing Pinero (24. toukokuuta 1855 Lontoo, Englanti – 23. marraskuuta 1934[1]) oli englantilainen kirjailija. Hänet palkattiin 1874 näyttelijäksi Edinburghiin Theatre Royaliin ja 1876 Lontooseen, ensin Globe-teatteriin, sitten Lyceum-teatteriin, jossa hän oli neljä vuotta. Hän debytoi 1877 dramaturgina 200 punnan vuosipalkalla ja menestyi näytelmällä The money spinner (1880). Jossakin vaiheessa hän harrasti etenkin farsseja, ja niitä esitettiin Court Theatressa, jossa varsinkin The magistrate (1885) sai suuren ja pitkäkestoisen menestyksen.[2]
The squire (1881) oli Pineron ensimmäinen yritys vakavampiin näytelmiin, ja sitä seurasi The profligate (1889), sitten kaksi komediaa Sweet lavender (1888) ja The weaker sex (188) menestyivät hyvin. The second mrs. Tanqueray (1893) teki hänet tunnetuksi kaukana maan rajojen ulkopuolella. Kiitollisessa nimiroolissa näytteli muun muassa Eleonora Duse. Pineron myöhempiä teoksia ovat muun muassa seuraavat: The notorious mrs. Ebbsmith (1895), The benefit of the doubt (1895), The princess and the butterfly (1897), Trelawney of the wells (1898), huvinäytelmiä The gay lord Quex (1899), Iris (1901), Letty (1903), A wife without a smile (1904), His house in order (1906), The thunderbolt (1908), Mid-channel (1909), huvinäytelmät Preserving mr. Panmure (1912) ja The "mind the paint" girl (1913). Pineron näytelmät ilmestyivät 1891–1895 koottuina nimellä Plays.[2]
Englannissa on katsottu, että juuri Pinero nosti kotimaisen dramatiikan sen seisahduksen tilasta ja taakse jäivät tavanomaiset riettaudet ja kotikutoinen sentimentaalisuus. Näytelmälle The second mrs. Tanqueray annetaan sama merkitys Englannin silloisen modernin seuranäytelmän alalla kuin Hernanilla oli 1830-luvun Ranskan romanttiselle näytelmälle. Kotimaan ulkopuolella Pineroa voi tuskin nostaa suurten dramaturgien joukkoon, joskin voi tunnustaa hänen kykynsä tunnistaa näyttämön vaatimukset ja onnekkaat havainnot monessa suhteessa. Kritiikki suuntasi usein Pineron vaikuttaviin ja teknisesti taidokkaisiin näytelmiin syytöksiä epätaiteellisesta näkemyksestä, syvyyden puutteesta ja epäjohdonmukaisuudesta luonteenkuvauksessa.[2]