Arto Laatikainen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. toukokuuta 1980 Espoo, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Lada[1] |
Pelipaikka | puolustaja |
Maila | vasen |
Pituus | 181 cm |
Paino | 83 kg |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1998–2022 |
Seurat |
Blues (SML) Färjestad BK (SEL) Södertälje SK (SEL) JYP (SML) TPS (SML) Kärpät (SML) Ilves (SML) HPK (SML) Kiekko-Espoo (Mestis) |
NHL-varaus |
197. varaus, 1999 New York Rangers |
Arto Markus Laatikainen[2] (s. 24. toukokuuta 1980 Espoo) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja. Hän pelasi urallaan SM-liigaa neljällä eri vuosikymmenellä Espoo Bluesissa, JYPissä, Turun Palloseurassa, Oulun Kärpissä, Tampereen Ilveksessä ja Hämeenlinnan Pallokerhossa yhteensä 1024 runkosarjaottelua tehopistein 83+256=339 ja 131 playoff-ottelua tehopistein 12+55=67. Hän on liigan kaikkien aikojen neljänneksi eniten runkosarjaotteluita pelannut pelaaja.[3] Laatikainen oli myös vuonna 2016 konkurssiin ajautuneen Bluesin seurahistorian kaikkien aikojen eniten runkosarjaotteluita pelannut pelaaja 614 ottelullaan.[4] Hän toimi joukkueen kapteenina kaudella 2012–2013. Laatikainen oli voittamassa Suomenmestaruutta JYPissä vuonna 2012, Kärpissä vuonna 2015 ja HPK:ssa vuonna 2019. Hän oli voittamassa myös SM-hopeaa Bluesissa vuonna 2008 ja SM-pronssia Kärpissä vuonna 2016. Laatikainen voitti myös SM-liigan parhaalle puolustajalle myönnettävän Pekka Rautakallio -palkinnon vuonna 2008 ja herrasmiespelaajalle myönnettävän Raimo Kilpiö -palkinnon vuonna 2015. Hän pelasi urallaan myös kolme kautta Ruotsin Elitserienissä, jossa Laatikainen voitti Ruotsin-mestaruuden Färjestad BK:ssa vuonna 2009.[5]
Laatikainen on Espoon Jääklubin kasvatti. Hän pelasi myös pari kautta Kiekko-Espoon junioreissa. Kaudella 1998–1999 joukkueen nimeksi vaihtui Espoo Blues, jossa Laatikainen teki samalla kaudella myös SM-liigadebyyttinsä. Hänen tulokaskautensa toi 48 runkosarjaottelussa kuusi syöttöpistettä ja kahdessa playoff-ottelussa kaksi syöttöpistettä. New York Rangers varasi Laatikaisen seitsemännellä kierroksella 197. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 1997. Kaudella 1999–2000 hän avasi maalitilinsä SM-liigassa ja teki 51 runkosarjaottelussa tehot 6+5=11.[5]
Kuudennella SM-liigakaudellaan 2003–2004 Laatikainen teki läpimurtonsa SM-liigassa ja teki 55 runkosarjaottelussa tehot 4+20=24.[5] Huonoksi onnekseen hän kuitenkin loukkaantui runkosarjan viimeisessä ottelussa, eikä pelannut kevään 2004 pudotuspeleissä.[6] Kaudella 2004–2005 Laatikainen oli vaisun kauden pelanneen Bluesin tehokkain puolustaja tehoilla 6+9=15.[7] Kaudella 2005–2006 hän nousi lopulta SM-liigan puolustajien eliittiin.[1] Laatikainen oli taas Bluesin tehokkain puolustaja tehoilla 6+19=25 ja hän sijoittui SM-liigan puolustajien pistepörssissä yhdeksänneksi.[8] Laatikainen oli myös pelipaikastaan huolimatta kevään 2006 pudotuspeleissä Bluesin paras syöttäjä sekä paras pistemies Esa Pirneksen kanssa tehtyään yhdeksässä ottelussa tehot 3+5=8.[9] Joulukuussa 2005 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[10]
Kaudella 2006–2007 Laatikainen paransi SM-liigan yhden kauden piste-ennätystään tehtyään runkosarjassa 27 tehopistettä, joilla hän jakoi puolustajien pistepörssin yhdeksännen sijan Ässien Tero Konttisen kanssa.[11] Kaudella 2007–2008 Laatikainen teki nykyisen piste-ennätyksensä tehoilla 13+25=38, joilla hän jakoi SM-liigan puolustajien pistepörssin toisen sijan Tapparan André Benoît'n kanssa[12] ja oli Bluesin kolmanneksi paras pistemies Ville Viitaluoman kanssa.[13] Kautensa Bluesin varakapteenina aloittanut[14] Laatikainen nousi 16. helmikuuta 2008, liigauransa 552. runkosarjaottelussaan Kiekko-Espoon/Bluesin kaikkien aikojen eniten runkosarjaotteluita pelanneeksi pelaajaksi ohi Timo Hirvosen, joka luovutti ottelussa hänelle numeroa 552 kantaneen paidan. Laatikainen pelasi ottelun kyseinen paita päällä ja rikkoi 2–0 maalillaan myös oman SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehtyään kauden 28. tehopisteensä.[15] Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa, palkittiin kaikkien aikojen ensimmäisenä Bluesin pelaajana SM-liigan parhaana puolustajana Pekka Rautakallio -palkinnolla sekä valittiin tähdistökentälliseen.[5][16]
Laatikainen siirtyi kaudeksi 2008–2009 kaksivuotisella sopimuksella Elitserien-joukkue Färjestad BK:hon.[17] Hän voitti ensimmäisen sopimuskautensa päätteeksi Ruotsin-mestaruuden.[5] Kahden Färjestadissa vietetyn vuoden jälkeen Laatikainen siirtyi kaudeksi 2010–2011 vuoden mittaisella sopimuksella Södertälje SK:hon.[18][19] Hän pelasi tehopisteiden valossa parhaimman Elitserien-kautensa tehoilla 6+16=22, joilla Laatikainen oli Södertäljen tehokkain puolustaja.[20] Hän teki helmikuussa 2011 vuoden mittaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa,[21] mutta ei sittemmin jatkanut seuraavalla kaudella Södertäljessä joukkueen pudottua HockeyAllsvenskaniin.
Kaudeksi 2011–2012 Laatikainen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella JYPiin.[22][23] Hän voitti siellä kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.[5] Laatikainen palasi kaudeksi 2012–2013 kaksivuotisella sopimuksella Bluesiin.[24] Hänet nimitettiin elokuussa 2012 joukkueen kapteeniksi,[25] mutta Laatikainen joutui kuitenkin jo samana päivänä noin kahdeksi kuukaudeksi sivuun loukattuaan polvensa harjoitusottelussa KHL-seura Amur Habarovskia vastaan.[26] Toivuttuaan polvileikkauksesta hän pelasi kaksi ottelua lainalla Mestis-joukkue HC Keski-Uudenmaan paidassa.[27] Laatikainen ei noussut kuitenkaan SM-liigakauden aikana enää toivotulle tasolle ja hänen kautensa osoittautui flopiksi.[28] Kaudella 2013–2014 Laatikaisen tilille Bluesin kapteeniksi nimettiin Kim Hirschovits. Hän itse jatkoi joukkueen varakapteenina.[29]
Syyskuussa 2014 Laatikainen siirtyi viiden ottelun mittaisella sopimuksella Turun Palloseuraan paikkaamaan loukkaantumisia oltuaan alkukauden 2014–2015 ilman sopimusta.[30] Noin kuukautta myöhemmin hän siirtyi paikkaamaan puolestaan Oulun Kärppien loukkaantumisia alustavasti kuuden SM-liiga- ja kahden Mestarien liigan ajaksi.[31] Yhdeksän siellä pelatun ottelun jälkeen Laatikaisen sopimusta jatkettiin kauden loppuun.[32] Hän oli lopulta Kärppien tehokkain puolustaja tehtyään 42 runkosarjaottelussa tehot 6+17=23. Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +20.[33] Kevään 2015 pudotuspeleissä, 6. huhtikuuta 2015 pelatussa kolmannessa välieräottelussa JYPiä vastaan Laatikainen rikkoi Suomen jääkiekon pääsarjatason neljän nopeimman maalisyötön ennätyksen 45 vuoden takaa tehtyään syöttöpisteensä kuuden minuutin ja 23 sekunnin sisään. Hän ohitti aiemman Tampereen Ilveksen Jorma Peltosen tekemän ennätyksen marraskuulta 1969 yli yhdeksällä minuutilla.[34] Laatikainen rikkoi kevään aikana myös SM-liigan puolustajien yhden kauden pudotuspelien syöttöennätyksen ja sivusi puolustajien yhden kauden piste-ennätystä tehtyään 19 ottelussa 17 syöttöpistettä. Molemmat ennätykset olivat Jokereiden Marko Kauppisen hallussa kaudelta 2006–2007. Kauppinen teki tuolloin 14 ottelussa tehot 5+12=17.[35] Laatikainen voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.[5] Hänet palkittiin SM-liigan herrasmiespelaajana Raimo Kilpiö-palkinnolla.[36] Maaliskuussa 2015 Laatikainen teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Kärppien kanssa.[37]
Kauden 2015–2016 päätteeksi Laatikainen voitti Kärpissä SM-pronssia. Hän voitti kauden aikana myös CHL-hopeaa.[5] Kaudeksi 2016–2017 Laatikainen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Tampereen Ilvekseen.[38] Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[39]
Laatikainen siirtyi kaudeksi 2018–2019 vuoden mittaisella sopimuksella Hämeenlinnan Pallokerhoon.[40] Hän voitti kauden päätteeksi uransa kolmannen Suomenmestaruuden.[5] Toukokuussa 2019 Laatikainen teki HPK:n kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[41] Kaudeksi 2019–2020 hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[42]
Kaudeksi 2020–2021 Laatikainen palasi kotikaupunkiinsa ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Mestiksen nousijajoukkue Kiekko-Espoon (vuonna 2018 perustettu) riveihin.[43] Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi.[44] Tammikuussa 2021 Laatikainen palasi kuitenkin loppukauden kattavalla sopimuksella HPK:hon.[45] Toukokuussa hän teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[46] Kaudeksi 2021–2022 Laatikainen nimettiin takaisin HPK:n varakapteeniksi.[47] 29. lokakuuta 2021 Laatikainen pelasi uransa 1000. runkosarjaottelun Liigan historian viidentenä pelaajana.[48]
Huhtikuussa 2022 Laatikainen ilmoitti omalla Instagram-tilillään lopettavansa pelaajauransa.[49]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
Alle 18-v. EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Ruotsi 1998 | jääkiekko |
Laatikainen pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 1999 ja 2000 sekä alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuonna 1998, jolloin hän voitti hopeaa. Laatikainen on kuulunut sekä alle 20-vuotiaiden että alle 16-vuotiaiden maajoukkueen kapteenistoon.[5]
Laatikainen on pelannut myös yhteensä 21 ottelua Suomen A-maajoukkueessa tehopistein 1+5=6. Hänet nimettiin vuoden 2008 MM-kisaryhmään,[50] mutta Laatikaisen kisapassi jätettiin lopulta leimaamatta.[51]
Kesäkuussa 2018 Laatikaisen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa.[52]
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
1996–1997 | Kiekko-Espoo | A-SM | 34 | 2 | 9 | 11 | 34 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
1997–1998 | Kiekko-Espoo | A-SM | 35 | 7 | 9 | 16 | 24 | 5 | 2 | 0 | 2 | 2 | U18-EM | 6 | 3 | 2 | 5 | 6 | ||||||||||
1998–1999 | Blues | A-SM | 3 | 0 | 1 | 1 | 4 | 1 | 1 | 1 | 2 | 0 | JMM | 6 | 0 | 2 | 2 | 6 | ||||||||||
Blues | SM-liiga | 48 | 0 | 6 | 6 | 14 | 4 | 0 | 2 | 2 | 2 | |||||||||||||||||
1999–2000 | Blues | A-SM | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 0 | 2 | 2 | 2 | ||||||||||
Blues | SM-liiga | 51 | 6 | 5 | 11 | 12 | 4 | 1 | 0 | 1 | 4 | |||||||||||||||||
2000–2001 | Blues | SM-liiga | 54 | 5 | 9 | 14 | 38 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
KJT | Mestis | 1 | 1 | 1 | 2 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2001–2002 | Blues | SM-liiga | 56 | 5 | 6 | 11 | 32 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||||||||
2002–2003 | Blues | SM-liiga | 51 | 1 | 8 | 9 | 24 | 7 | 0 | 3 | 3 | 4 | ||||||||||||||||
2003–2004 | Blues | SM-liiga | 55 | 4 | 20 | 24 | 30 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2004–2005 | Blues | SM-liiga | 56 | 7 | 8 | 15 | 32 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2005–2006 | Blues | SM-liiga | 54 | 6 | 19 | 25 | 69 | 9 | 3 | 5 | 8 | 8 | ||||||||||||||||
2006–2007 | Blues | SM-liiga | 52 | 6 | 21 | 27 | 50 | 9 | 2 | 2 | 4 | 10 | ||||||||||||||||
2007–2008 | Blues | SM-liiga | 52 | 13 | 25 | 38 | 53 | 17 | 2 | 9 | 11 | 18 | ||||||||||||||||
2008–2009 | Färjestad BK | Elitserien | 39 | 2 | 14 | 16 | 18 | 9 | 0 | 2 | 2 | 6 | ||||||||||||||||
2009–2010 | Färjestad BK | Elitserien | 38 | 1 | 11 | 12 | 18 | 6 | 1 | 1 | 2 | 4 | ||||||||||||||||
2010–2011 | Södertälje SK | Elitserien | 54 | 6 | 16 | 22 | 28 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2011–2012 | JYP | SM-liiga | 47 | 5 | 17 | 22 | 46 | 14 | 0 | 4 | 4 | 4 | ||||||||||||||||
2012–2013 | Blues | SM-liiga | 36 | 2 | 8 | 10 | 18 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
HCK | Mestis | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2013–2014 | Blues | SM-liiga | 49 | 4 | 10 | 14 | 51 | 7 | 0 | 3 | 3 | 4 | ||||||||||||||||
2014–2015 | TPS | SM-liiga | 5 | 0 | 0 | 0 | 4 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Kärpät | SM-liiga | 42 | 6 | 17 | 23 | 18 | 19 | 0 | 17 | 17 | 20 | |||||||||||||||||
2015–2016 | Kärpät | SM-liiga | 50 | 3 | 13 | 16 | 10 | 13 | 1 | 4 | 5 | 6 | ||||||||||||||||
2016–2017 | Ilves | SM-liiga | 47 | 1 | 11 | 12 | 36 | 10 | 0 | 2 | 2 | 2 | ||||||||||||||||
2017–2018 | Ilves | SM-liiga | 40 | 0 | 6 | 6 | 28 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2018–2019 | HPK | SM-liiga | 55 | 2 | 13 | 15 | 14 | 15 | 3 | 4 | 7 | 27 | ||||||||||||||||
2019–2020 | HPK | SM-liiga | 50 | 1 | 12 | 13 | 41 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2020–2021 | Kiekko-Espoo | Mestis | 18 | 1 | 6 | 7 | 18 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
HPK | SM-liiga | 34 | 3 | 13 | 16 | 14 | – | – | – | – | ||||||||||||||||||
2021–2022 | HPK | SM-liiga | 40 | 3 | 9 | 12 | 16 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
21 kautta | yhteensä | SM-liiga | 1024 | 83 | 256 | 339 | 650 | 131 | 12 | 55 | 67 | 109 | ||||||||||||||||
3 kautta | yhteensä | Elitserien | 131 | 9 | 41 | 50 | 64 | 15 | 1 | 3 | 4 | 10 | ||||||||||||||||
3 kautta | yhteensä | Mestis | 21 | 2 | 7 | 9 | 18 | – | – | – | – | – |
Edeltäjä: Toni Kähkönen |
Espoo Bluesin kapteeni SM-liigassa 2012–2013 |
Seuraaja: Kim Hirschovits |
Edeltäjä: Cory Murphy |
Pekka Rautakallio -palkinnon voittaja 2008 |
Seuraaja: Markus Seikola |
Edeltäjä: Jan Latvala |
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja 2015 |
Seuraaja: Chad Rau |