Asiasanoitus on yksi dokumenttien sisällönkuvailun tapa. Tästä käytetään myös nimitystä indeksointi. Sisällönkuvailu on tiedonhakua tukevaa toimintaa, jolla pyritään tekemään mahdolliseksi sisällöllisesti tietynlaisten dokumenttien löytäminen. Asiasanoituksessa etsitään dokumentin sisältöön liittyviä keskeisiä asioita ja kuvataan dokumentteja niiden avulla. Tavoite on, että dokumentti löytyy, kun sitä haetaan näihin elementteihin viittaavilla sanoilla. [1] Siinä missä luokituksen kieli on keinotekoista ja koodeihin eli notaatioihin perustuvaa, asiasanoituksessa käytetään dokumentaatiokieltä, jonka termit ovat luonnollisen kielen sanoja. Termit ovat vakiintuneita ja aina tietyssä muodossa. Yhtä käsitettä kuvaa vain yksi termi. Dokumentaatiokielen sanoja kutsutaan asiasanoiksi. Tesauruksissa näitä asiasanoja kutsutaan kuvailutermeiksi. Ohjaustermit puolestaan ovat sanoja, jotka eivät kelpaa indeksointikielen sanaksi, mutta joilla viitataan asiasanaan. [1] [2]
Asiasanasto on asiasanoista koottu sanasto, jonka sanoilla kuvaillaan dokumentteja. Asiasanastoista voidaan erottaa esimerkiksi yleiset ja alakohtaiset asiasanastot sekä aakkoselliset ja hierarkkiset sanastot. Tesaurus on kontrolloitu asiasanasto, jossa ilmaistaan asiasanojen hierarkkiset suhteet muihin asiasanoihin. Dokumentaatiokieliä ja asiasanastoja kehitetään eri alojen ja instituutioiden käyttöön. [2] Esimerkiksi suomalaiset kirjastot käyttävät Yleistä suomalaista ontologiaa (YSO) sekä fiktiivisen aineiston ontologiaa (Kauno), ja lääketieteellisen aineiston indeksointiin lääketieteellistä asiasanastoa Medical Subject Headings (MeSH).