Atarin 8-bittiset

Atarin 8-bittinen mikrotietokonesarja koostui useista Atarin valmistamista mikrotietokonemalleista, jotka poikkesivat toisistaan pääasiassa muistin määrän ja koteloinnin osalta. Sarjassa julkaistut konemallit ovat ilmestymisjärjestyksessä Atari 400, 800, 1200XL, 800XL, 600XL, 130XE, 65XE, 800XE ja XEGS. Ensimmäiset mallit 400 ja 800 julkaistiin vuonna 1979.

Atari 800:n suunnittelijoihin kuului Jay Miner.[1][2] Tietokoneissa oli kolme erikoiskäyttöistä LSI-piiriä: ANTIC, yksi kolmesta TIA-piiristä (CTIA/GTIA/FGTIA) sekä POKEY.[3] Piirit oli suunniteltu vähentämään kuormitusta MOS 6502 -suorittimelta.[3] Piirisarjan patentissa mainitaan Minerin lisäksi Doug Neubauer, joka oli tunnettu myös menestyksekkään Star Raidersin kehittäjänä.[4][1][5]

Atari käytti 400- ja 800-malleja suunnitellessaan hyväksi monivuotista videopeliasiantuntemustaan, minkä ansiosta laitteissa oli aikansa mikrotietokonemarkkinoiden parhaat grafiikkaominaisuudet. Videopiirejä oli itse asiassa kaksi: merkki- ja pikseligrafiikasta vastannut ANTIC sekä Atari 2600:sta tutusta TIA-piiristä kehitetty CTIA, joka lisäsi ANTICin tuottamaan kuvaan värit ja spritet. ANTICissa oli myös Amigasta tutun copperin kaltainen ominaisuus, jolla esimerkiksi näyttötilaa pystyi vaihtamaan keskellä ruutua ilman pääprosessorin apua. Värejä laitteissa oli kaikkiaan 128 (myöhemmissä GTIA-piiriä käyttävissä laitteissa 256), mutta vain muutamaa niistä saattoi käyttää yhdellä pikselirivillä.

Äänipiirinä Atarin 8-bittisissä koneissa oli POKEY, jota Atari oli käyttänyt jonkin verran myös kolikkopeleissä. Siinä oli neljä äänikanavaa sekä kanavakohtaisesti vaihdettava äänenvoimakkuus ja aaltomuoto. POKEY toimitti myös I/O- ja ajastinpiirin virkaa.[5]

Suorittimena 8-bittisissä Atareissa oli MOS 6502C, jota ajettiin suhteellisen korkealla kellotaajuudella (NTSC 1,77 MHz, PAL 1,79 MHz), siinä missä esimerkiksi Commodore 64:n ja VIC-20:n kellotaajuudet olivat yhden megahertsin molemmilla puolin. Keskusmuistin määrä on perusmalleissa vaihdellut neljästä 128:aan kilotavuun.

Kotitietokoneiden hintasota 1980-luvun alussa Texas Instrumentsin ja Commodoren välillä johti myös Atarin laskemaan tietokoneidensa hintoja.[6][7]

Atarin 8-bittisestä sarjasta ei tullut kovin suosittua, mikä johtunee ainakin osittain Commodore 64:n markkinaylivoimasta. Laitteet saivat suhteellisen laajan käyttäjäkunnan lähinnä muutamissa Itä-Euroopan maissa kuten Puolassa.

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jamie Lendino: Breakout: How Atari 8-Bit Computers Defined a Generation. Ziff Davis, 2017. ISBN 978-0692851272 (englanniksi)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jack Schofield: Atari, the golden years revisited theguardian.com. 23.8.2008. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Jeremy Reimer: A history of the Amiga, part 1: Genesis 1.8.2007. Ars Technica. Viitattu 3.2.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b Section - 1.11) What are SALLY, ANTIC, CTIA/GTIA/FGTIA, POKEY, and FREDDIE? faqs.org. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Data processing system with programmable graphics generator patents.google.com. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b Video Games' First Space Opera: Exploring Atari's Star Raiders Gamasutra. Viitattu 8.7.2017.
  6. ↑ Commodore Up To Amiga pc-history.org. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
  7. ↑ The 1983 Home Computer Price War lowendmac.com. Viitattu 23.7.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]