Atlantinsinililja | |
---|---|
Atlantinsinililja (Scilla verna) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Parsakasvit Asparagaceae |
Alaheimo: | Scilloideae |
Suku: | Kevättähdet Scilla |
Laji: | verna |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
Oncostema verna (Huds.) Speta |
|
Katso myös | |
Atlantinsinililja Wikispeciesissä |
Atlantinsinililja (Scilla verna) on parsakasvien heimoon kuuluvan sinililjojen suvun sipulikasvi joka kasvaa Atlantin rannoilla luonnonvaraisena. Atlantinsinililja kukkii keväällä mistä tulee sen tieteellisen nimen jälkiosa verna, joka on johdannos latinan sanasta vernum joka tarkoittaa kevättä.[1]
Atlantinsinililjan sipulit ovat munanmuotoisia noin 10–20 millimetriä halkaisijaltaan. Se kasvaa 10–20 senttimetriä korkeaksi. Sen syvänvihreät lehdet kasvavat sipulin tyvestä. Ne ovat noin 3–20 senttimetriä pitkiä ja 2–5 millimetriä leveitä.[1]
Atlantinsinililja kukkii huhti-toukokuussa. tähtimäisillä sinertävillä kukilla joissa on kuusi 10–15 millimetriä pitkää terälehteä. Myös sen verhiö on sininen.[2] Kukat kasvavat tiheinä kukintoina joissa voi olla 2–12 kukkaa yhdessä.[1]
Hedelmä on kota joka aukeaa kun siemenet kypsyvät. Siemenet ovat pieniä, mustia ja munanmuotoisia. Niissä on pieni uloke.[1]
Atlantinsinililja kasvaa luonnollisilla kasvupaikoillaan merenrantojen niityillä, nummilla sekä paljailla kallioisilla ja kivisillä rinteillä joilla on lyhyttä ruohikkoa. Kasvupaikoillaan sitä saattaa esiintyä suurina mattomaisina ryhminä samassa paikassa. Se kestää myös merenaallokon mukanaan tuomaa suolaa hyvin.[3]
Atlantinsinililja kasvaa Atlantin rannoilla mutta sen saattaa löytää 2 000 metrin korkeudestakin. Länsi-Euroopassa sitä Norjasta Portugaliin ulottuvalla alueella. Se kasvaa Färsaarilla, Isossa-Britanniassa ja Irlannissa länsirannikolla ja sitä saattaa löytää länsirannikoilta myös Norjasta, Ranskasta, Espanjasta ja Portugalista.[1][4]
Sitä kasvatetaan myös puutarhoissa koristekasvina.[1]