August Kitzberg | |
---|---|
![]() August Kitzberg ja Johanna Wilhemine Kitzberg |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1855 |
Kuollut | 1927 (71–72 vuotta) |
Ammatti | kirjailija, toimittaja |
Puoliso | Johanna Wilhemine Kitzberg |
Kirjailija | |
Äidinkieli | viro |
Tuotannon kieli | viro |
Pääteokset | Maimu |
Palkinnot | |
Eesti kirjameeste seltsin palkinto |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
August Kitzberg (1855–1927[1]) oli virolainen kirjailija. Hän kirjoitti sanomalehtipakinoita, myöhemmin novelleja ja erityisesti näytelmiä. Kitzbergin parhaiksi arvioituja kirjoja ovat Eesti kirjameeste seltsin palkitsema historiallinen Maimu (1890) ja nuoruusmuistoihin perustuva maalaiselämän kuvaus Veli Henn (1901, julkaistu Postimeesissä). Kitzbergin kertomusten luoteenomaisia piirteitä ovat välitön esitystapa ja sanomalehtipakinan tyyli. Näytelmäkirjailijana Kitzberg oli aikansa Viron parhaimmistoa. Ansiokkaimpina on pidetty näytelmiä Punga-Mart ja Uba-Kaarel (1903), Tuulte pöörises (1906. suom. Tuulten pyörteessä) ja Libahunt ('Ihmissusi', 1911). Näytelmässä Tuulte pöörises Kitzberg käsitteli tuoreeltaan vuoden 1905 kumousliikettä. Libahunt on murhenäytelmä voimakkaasti protestoivasta nuoresta naisesta, jota syytetään ihmissudeksi. Kitzbergin näytelmät edustavat virolaisen draaman kehitystä seuranäytelmistä taiteelliselle tasolle.[2][3]