Auringonpimennys | |
---|---|
Coup de torchon | |
Ohjaaja | Bertrand Tavernier |
Käsikirjoittaja | |
Perustuu | Jim Thompsonin romaaniin Pottsville 1280 (1964) |
Tuottaja | |
Säveltäjä | Philippe Sarde |
Kuvaaja | Pierre-William Glenn |
Leikkaaja | Armand Psenny |
Tuotantosuunnittelija | Alexandre Trauner |
Pukusuunnittelija | Jacqueline Moreau |
Lavastaja | Alexandre Trauner |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Tuotantoyhtiö | |
Levittäjä |
The Criterion Collection Netflix |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 128 minuuttia |
Alkuperäiskieli | |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Auringonpimennys (Coup de torchon) on vuonna 1981 ensi-iltansa saanut Bertrand Tavernierin ohjaama ranskalainen satiirinen mustan komedian elokuva, jonka pääosia näyttelevät Philippe Noiret, Isabelle Huppert ja Jean-Pierre Marielle.[1][2]
Auringonpimennys perustuu yhdysvaltalaisen Jim Thompsonin rikosromaaniin Pottsville 1280 (engl. Pop. 1280, 1964), jonka pohjalta Bertrand Tavernier ja Jean Aurenche sovittivat elokuvan käsikirjoituksen.[1][3] Romaanista poiketen elokuvan tarina sijoittuu 1930-luvun Ranskan Länsi-Afrikan pikkukaupunkiin eikä 1910-luvun texasilaiseen öljykaupunkiin Yhdysvalloissa.[2] Elokuvan tuottajina olivat Henri Lassa ja Adolphe Viezzi.[1][3] Auringonpimennys oli ehdokkaana muun muassa parhaan elokuvan Césarin ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin saajaksi.[1][4]
Auringonpimennys sijoittuu vuoden 1938 Ranskan Länsi-Afrikkaan ja kertoo pikkukaupungin avuttomasta poliisipäälliköstä Lucien Cordierista (Philippe Noiret), joka muuttuu tunteettomaksi tappajaksi, ja tämän ärhäkästä rakastajattaresta Rose Marcaillousta (Isabelle Huppert). Psykopaattipäähenkilö Lucien pitää itseään Jeesuksen kaltaisena[5].
|
|
Auringonpimennys kuvattiin Senegalissa keväällä 1981.[1] Elokuvan tuotantoyhtiöinä olivat Les Films de la Tour, Films A2 ja Little Bear.[1][3]
Auringonpimennys sai ensi-iltansa Ranskassa 4. marraskuuta 1981 ja Suomessa 30. syyskuuta 1982.[1][3] Elokuvan teatterilevittäjinä olivat Ranskassa Parafrance Films ja Suomessa Dianafilmi Oy.[1][3] Elokuva keräsi Ranskassa teatterikierroksensa aikana 2 199 309 katsojaa ja oli 16. katsotuin elokuva vuonna 1981.[6] Elokuva oli Suomessa 101. katsotuin elokuva 10 863 hengen katsojamäärällään vuonna 1982.[7]
Auringonpimennys julkaistiin Ranskassa DVD:lle 13. maaliskuuta 2001.[1]
Harri Römpötti kirjoittaa (Helsingin Sanomat), että päähenkilö Lucien on elokuvahistorian kiinnostavimpia psykopaatteja: kotona tossun alla, kylän sutenöörien kiusaama, mutt kun hän alkaa vihdoin pitää järjestystä, hän toimii omista lähtökohdistaan niin että ne muuttuvat perversseiksi.[5]
Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 83 prosenttia kriitikoista on antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 7,5/10 keskiarvolla.[8] Tulos perustuu kuuteen arviointiin.[8] 1 239 käyttäjästä 82 % on antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 3,8/5 keskiarvolla.[8] Internet Movie Databasen 3 831 käyttäjää on antanut elokuvalle keskiarvon 7,7/10.[9]
Palkinnot ja ehdokkuudet | |||
---|---|---|---|
Palkinto | Kategoria | Ehdokas / ehdokkaat | Tulos |
César | Paras elokuva | Bertrand Tavernier | Ehdokkuus |
Paras ohjaus | Bertrand Tavernier | Ehdokkuus | |
Paras alkuperäinen tai sovitettu käsikirjoitus | Bertrand Tavernier Jean Aurenche |
Ehdokkuus | |
Paras miespääosa | Philippe Noiret | Ehdokkuus | |
Paras naispääosa | Isabelle Huppert | Ehdokkuus | |
Paras miessivuosa | Eddy Mitchell | Ehdokkuus | |
Paras miessivuosa | Jean-Pierre Marielle | Ehdokkuus | |
Paras naissivuosa | Stéphane Audran | Ehdokkuus | |
Paras lavastus | Alexandre Trauner | Ehdokkuus | |
Paras leikkaus | Armand Psenny | Ehdokkuus | |
Oscar | Paras vieraskielinen elokuva | Bertrand Tavernier | Ehdokkuus |
Nastro d’argento | Paras ulkomaalainen miesnäyttelijä | Philippe Noiret | Voitto |
SFCC:n kriitikoiden palkinto | Paras elokuva | Bertrand Tavernier | Voitto |