Austroraptor | |
---|---|
Austroraptor cabazai |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
Lahko: | Liskonlantioiset Saurischia |
Alalahko: | Teropodit Theropoda |
Osalahko: | †Deinonychosauria |
Heimo: | †Dromaeosaurit Dromaeosauridae |
Alaheimo: | †Unenlagiinae |
Suku: | †Austroraptor |
Laji: | cabazai |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Austroraptor (nimen merkitys: "etelän varas") oli dromaeosaureihin kuulunut, lihaa syönyt teropodi.[1] Se eli 70 miljoonaa vuotta sitten myöhäisliitukaudella[2] Campania/Maastricht-vaiheella[1]. Austroraptorin fossiileja on löydetty Argentiinasta.
Austroraptor tarkoittaa "etelän varasta". Nimi tulee latinan kielen sanoista "austral" (etelän) ja "raptor" (ryöstäjä, ryöväri, varas). Nimen ensimmäinen osa viittaa eteläiseen Etelä-Amerikkaan. Lajiepiteetti cabazai kunnioittaa yhden argentiinalaisen museon perustajaa, Héctor Cabazaa.[3]
Austroraptor oli arviolta viisi metriä pitkä ja noin 370 kilogrammaa painava.[2] Kallon pituus oli 80 senttimetriä. Austroraptor on suurin Etelä-Amerikasta tunnettu dromaeosauri.[1]
Austroraptorilla oli lyhyet raajat, ja sen uskotaan olleen vikkelä ja nokkela eläin. Tutkijat kuvailivat Austroraptoria ulkonäöltään "Tyrannosaurus rexin pikkuveljeksi". Tutkijoiden mukaan on myös mahdollista, että dinosaurus saattoi olla höyhenpeitteinen.[2]
Austroraptorilla on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen muiden dromaeosaurien joukossa. Sillä oli suhteellisen pienet eturaajat, jotka olivat muilla dromaeosaureilla yleensä hyvin kehittyneet saadakseen paremman otteen saaliista. Austroraptorin kallo oli melko kapea ja pitkänomainen, mikä osoittaa, että siltä puuttui kehittyneet purulihakset, mikä puolestaan tarkoittaa suhteellisen heikkoa puruvoimaa. Hampaat eivät olleet sahalaitaiset tai sivusuuntaisesti tiivistyneet, kuten muilla dromaeosaureilla. Sen sijaan ne olivat kartion muotoiset ja sopivat enemmän saaliin kiinnipitämiseen.[1]
Austroraptorin jäänteet löydettiin Río Negron maakunnassa, Argentiinassa. Holotyyppi sisältää muun muassa osittaisen kallon, hampaallisen yläleuan, viisi kaulanikamaa, kaksi selkänikamaa, kylkiluita, oikean olkaluun, sormiluun, vasemman reiden, oikean säären, nilkkaluita ja varvasluita. Toiseen samalta alueelta löydettyyn yksilöön kuuluu luita, joita ei esiinny holotyypissä.[3]
Austroraptor oli lihansyöjä. On uskottavaa, että se saattoi keskittyä vain yhdenlaisen saaliin saalistamiseen. Alikehittyneet kädet tarkoittavat, että se saalisti mahdollisesti pienempiä eläimiä suurempien sijaan. Austroraptorin kuvailijat myös vertasivat sen kartiomaisten hampaiden olevan samankaltaiset kuin spinosaureilla. Näiden kahden ominaisuuden ja heikon puruvoiman tuloksena kyseessä oli saalistaja, joka oli sopeutunut paremmin pienten eläinten saalistamiseen, huolimatta sen suuresta koosta.[1]
On myös mahdollista, että Austroraptor saattoi olla enemmänkin raadonsyöjä, joka käytti kokoaan häätääkseen pienemmät pedot pois tappamiensa saaliiden luota, samalla kun Austroraptor käytti nopeuttaan vältelläkseen sitä suurempia petoja. Tämä ei tosin tue sen erityisten hampaiden olemassaoloa. Austroraptorin kartiomaiset hampaat sopivat pienten ja mahdollisesti liukkaiden saaliiden, kuten kalojen kiinnipitämiseen, ei lihan repimiseen ruhosta. Lisäksi, aivan kuin spinosaurit käyttivät suuria käden kynsiään kalojen repimiseen, Austroraptor saattoi käyttää sirppikynsiään samalla lailla. Vaikka sirppikynnet liittyivät enemmän puukottamiseen kuin viiltelyyn, niillä saattoi silti pystyä nappaamaan pieniä eläimiä, jolloin kartiomaiset hampaat ja heikot leukalihakset eivät olleet esteenä.[1]
Näiden asioiden perusteella Austroraptorin saalistaminen saattoi olla sellaista, että se käytti nopeuttaan jahdatakseen pieniä eläimiä, ja kynsiään puukottaakseen niitä selkään. Austroraptor saattoi lisäksi käyttää kynsiään napatakseen kaloja matalassa vedessä, missä se saattoi sitten kerätä niitä erityisillä hampaillaan, pitämällä niitä tiukasti kiinni suussaan. Rannalla se saattoi sitten käyttää kynsiään paloitellakseen kalat sopivan kokoisiksi paloiksi helpottaakseen syömistä.[1]