Autostrada A3 on Italian eteläosassa sijaitseva noin 500 kilometrin mittainen moottoritie, joka kulkee Napolista Salernoon ja edelleen Reggio Calabriaan Italian ”saappaankärjessä”. Se kulkee kolmen hallinnollisen alueen läpi: Campanian (171 km), Basilicatan (30 km) ja Calabrian (293,9 km).
Vuosikymmeniä keskeneräisenä ollut tie ei monilta osuuksiltaan täytä moottoritien vaatimuksia, ja sen kunnossapitotoimenpiteitä on arvosteltu ammattitaidottomiksi. Siksi A3-tiestä on muodostunut eräänlainen vertauskuva eteläisen Italian takapajuisuudesta ja taloudellisista ongelmista. Euroopan unioni kieltäytyy luokittelemasta tietä moottoritieksi.
A3-tien rakentaminen alkoi jo 1960-luvulla. Rakennustöitä ovat viivästyttäneet osaamaton työnjohto, työn heikko laatu, korruptio ja mafian valta alueella. Tien pohjoinen puolikas on Camorra-järjestön ja eteläinen osa ’Ndrangheta-järjestön aluetta. ”Ikuisesti keskeneräiseen tiehen” on investoitu miljardeja euroja.[1]
A3-tien pohjoisin osuus Napolista Pompejiin valmistui jo vuonna 1929. Jatko-osuus Salernoon saakka valmistui 1961. Vuonna 1964 Italian hallitus teki päätöksen rakentaa moottoritie, joka yhdistäisi syrjäisen ja maastoltaan vaikean Calabrian ja samalla myös Sisilian saaren tehokkaasti muuhun Italiaan. Tie valmistui 1974, muttei täyttänyt läheskään samoja vaatimuksia kuin Italian muut moottoritiet. Jatkuvat ruuhkat haittasivat tien käyttäjiä etenkin kesäisin. Vuonna 1993 ilmoitettiin, että tie valmistuisi moottoritietasoisena 2003, mutta suunnitelmat ovat jatkuvasti pitkittyneet. EU on tutkinut tien rakennusprojekteihin liittyviä taloudellisia väärinkäytöksiä ja määräsi myöntämistä tuistaan yli 300 miljoonaa euroa palautettaviksi vuonna 2012.[2]
Tien parantaminen moottoritietasoiseksi on monin paikoin vaatinut uuden moottoritien rakentamisen alkuperäisen A3-tien viereen. Elokuussa 2014 ilmoitettiin, että 88 prosenttia tiestä on parannettu moottoritietasoiseksi. Toukokuussa 2015 Italian pääministeri Matteo Renzi ilmoitti, että viimeinenkin osuus tiestä valmistuisi viimeistään vuonna 2016. Hänen mukaansa työhön on komennettu noin 3 000 työntekijää ja työn jatkuvan keskeytyksettä seitsemänä päivänä viikossa. Lupaukseen ei kuitenkaan täysin uskota.[1]