Avoveden päällä syntyy tietyissä oloissa lumisadetta, jota kutsutaan usein englanninkielisellä nimellä lake-effect snow. Ilmiö on samantapainen kuin merisavun synty: kylmää ilmaa virtaa mantereelta lämpimän vesialueen päälle, lämpötilaero saa aikaan konvektiota, ja haihtunut vesi härmistyy lumihiutaleiksi.[1]
Avovesi aiheuttaa lumisateita voimakkaan jäähtymisen yhteydessä alkutalvesta, kun järvet ja meri ovat vielä suhteellisen lämpimiä, mutta mantereelta virtaa erittäin kylmää ilmaa. Koska sadetta aiheuttava syy ei liiku, lumisade jatkuu samalla alueella kunnes tuuli kääntyy tai vesi jäähtyy. Sade voi jatkua sopivien tuulten vallitessa päiväkausia. Ilmiö tunnetaan parhaiten Pohjois-Amerikan Suurilta järviltä, jossa se voi tuoda metrin lunta järvenrannan kaupunkeihin.[2] [3] Se vaikuttaa kuitenkin kaikilla kylmillä mantereilla ja havaitaan parhaiten suhteellisen kapeiden merialueiden rannoilla. Suomen järvet ovat niin matalia, että ne ehtivät useimpina vuosina jäähtyä ennen kuin ilma on tarpeeksi kylmää järvikuurojen syntymiseen. Pohjanlahden vaikutus aiheuttaa merkittäviä lumipyryjä useimmiten Ruotsissa, kun kylmä ilma tulee Siperiasta Suomen poikki ja meren yli. Esimerkiksi joulukuun alussa 1998 saatiin Gävlen seudulla 150 cm lunta.[4] Suomenlahden vaikutus tunnetaan useimmin Viron pohjoisrannikolla mutta myös Suomen etelärannikolla. Esimerkiksi marraskuussa 2004 satoi Uudenmaan rannikolla noin 30 senttiä lunta ja paikoin kuultiin jopa ukkosta.[5]
Kreikka ja Japaninmeri ovat tunnettuja ilmiön esiintymispaikkoja.[6] Grönlanti ja Etelämanner aiheuttavat massiivisia lumipyryjä lähimerille, mutta koska siellä sade putoaa meriveteen eikä vastarannalle, korkeita nietoksia ei synny.
Avoveden vaikutuksen epävirallinen ennätys on 77 tuumaa (196 cm) vuorokaudessa Montaguessa tammikuussa 1997. Samassa paikassa kertyi vuoden 2002 alussa 127 tuumaa (323 cm) lunta viikon aikana.[7]