Axel Jensen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. helmikuuta 1932 Trondheim, Sør-Trøndelag, Norja |
Kuollut | 13. helmikuuta 2003 (71 vuotta) Ålefjær, Kristiansand, Vest-Agder , Norja |
Kansalaisuus | norjalainen |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | norja |
Tuotannon kieli | norja |
Pääteokset | Ikaros; ung mann i Sahara, 1957 |
Palkinnot | |
Norjan P.E.N.-klubin Ossietzky-palkinto |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Axel Jensen (12. helmikuuta 1932 Trondheim, Sør-Trøndelag – 13. helmikuuta 2003 Ålefjær, Kristiansand, Vest-Agder) oli norjalainen kirjailija. Jensen oli erityisesti tunnettu yhteiskuntakriittisistä tulevaisuusromaaneistaan. Hänen teoksistaan tunnetuin on Line (1959), josta on tehty vuonna 1961 samanniminen elokuva.[1]
Jensen julkaisi esikoisteoksensa Dyretemmerens kors vuonna 1955 omakustanteena. Hän veti sen kuitenkin pois, ja varsinaisena esikoisteoksena pidetään Cappelenin vuonna 1957 julkaisemaa teosta Ikaros; ung mann i Sahara, jossa hän kuvaa tekemäänsä Saharan-matkaa. Kirjan kieli on hyvin kaunista ja rikasta, ja jälkikäteen arvioiden se on Jensenin merkittävin teos. Ulkopuoliseksi itsensä kokenut Jensen kuvaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan romaaneissa Junior, Senior ja Jumbo. [1][2]
Myös seuraava teos Line (1959) herätti paljon kiinnostusta. Se poikkeaa täysin edellisestä. Jensen kuvaa teoksessa ulkomailta Osloon palannutta nuorta miestä, mahdollisesti samaa kuin Ikaroksessa. Joacim (1961) on tavanomaisempi taiteilijaromaani, jossa hän käsittelee vapautta ja vastuuta. Molemmissa teoksissa on omaelämäkerrallisia juonteita. Jensen on sanonut, että romaanin henkilöhahmon Lorenzon esikuvana on Leonard Cohen. Lontoossa asuessaan Jensen kuului psykiatri R. D. Laingin lähipiiriin. Laing käytti hoidossa apuna LSD:tä.[1]
Romaanilla Epp (1965) Jensen aloitti kirjailijantyössään uuden vaiheen ja suuntautui tulevaisuuteen. 'Tago on sarjakuvakirja, jossa hän teki yhteistyötä Per Ekholmin kanssa.[1]
Jensen sairastui 1992 ALS-tautiin, ja sairautensa aikana hän kritisoi voimakkaasti Norjan terveydenhoitojärjestelmää. Kootut teokset ilmestyivät 1998 seitsemänä niteenä,[1] ja omaelämäkerrallinen Livet sett fra Nimbus ilmestyi 2002[2].