B. C. Rich

Kitaristi Slash soittamassa B. C. Rich - Mockingbird-sähkökitaraa.
B. C. Richin kehittämä, erityisesti Warlock-mallisissa kitaroissa ja bassokitaroissa tyypillinen Widow-lapa, jossa on kiinni virityskoneisto.
B. C. Richin kehittämä Warlock-runko, jonka tunnistaa kulmikkaasta muodosta. Kuvassa B. C. Rich Warlock Bronce Bass.

B. C. Rich on sähkö- ja bassokitaroita valmistava yritys, jonka tuotteet ovat erityisesti metallimusiikkia soittavien artistien suosiossa. Yrityksen omistaa Hanser Music Group.[1]

B. C. Richin perusti vuonna 1974 Bernardo "Bernie, Sr." Chavez Rico. Yritys aloitti espanjalaisten ja klassisten kitaroiden korjausliikkeenä.[1] Bernie Rico ryhtyi työskentelemään sähkökitaroiden parissa, kun hän sai korjattavakseen bluesartisti Bo Diddleyn legendaarisen, rungoltaan suorakulmion muotoisen Gretsch-kitaranlähde?. Rico valmisti pieniä eriä custom-sähkökitaroita, joiden esikuvina olivat Les Paulin kitarat[1].

Bernie Ricon kitaroiden suosio kasvoi, ja hän ryhtyi kitaroiden massatuotantoon. Ricon ajatuksena oli tehdä valmistuskustannuksiltaan huokeita kitaroita, joihin laajalla ostajakunnalla olisi varaa. Rico valmistutti muutamia satoja kitaroita Japanissa ja myi ne Yhdysvalloissa. Ensimmäinen tuontimallisto kantoi nimeä B. C. Rico, koska Rico halusi tehdä eron yhdysvaltalaisen kitaran ja japanilaisen tuontimallin välille. B. C. Rich kuitenkin luopui B. C. Rico -nimen käytöstä, kun Rico Reed -niminen yrittäjä uhkasi B. C. Richiä oikeusjutulla. Sittemmin B. C. Richin nimeämä NJ-sarja (Nagoya, Japani valmistuskaupungin ja -maan mukaan) sekä Platinum- ja Bronze-sarjat ovat yhtiön Japanissa ja Etelä-Koreassa valmistamia kitaroita.

Varhaisissa, varsin laadukkaissa B. C. Rico- ja NJ-instrumenteissa on niin sanottu "neck through" -rakenne, jossa kaula ja rungon keskiosa ovat samaa, yhtenäistä puukappaletta, johon muotoillut rungon osat on liimattu.[1]

Myöhemmissä tuontimalleissa kaula on pultattu kiinni runkoon (pl. NJ Classic- ja N.T.-sarjat). B. C. Richin ajatus oli alusta asti panostaa huokeaan hintaan, mutta samalla kitaroiden erikoiseen ulkonäköön, joten etenkin nuoret ja aloittelevat soittajat olivat B. C. Richin pääasiallinen kohderyhmä. B. C. Richin kitarat Bich, Eagle, Seagull, Warlock, Mockingbird, Ironbird ja muut vastaavat mallit olivat tarkoituksella toinen toistaan erilaisempia, Ricon ja hänen suunnittelijoidensa henkilökohtaisten mieltymyksen tuloksia.

Myös Bernie Ricon poika Bernie Rico, Jr. (k. 2020) oli kitaranvalmistaja.[2]

Kitaramalleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Assassin/ASM
  • Beast
  • Bich
  • Dagger
  • Draco
  • Eagle
  • Gunslinger
  • Ironbird
  • Jr. V
  • KKV (Kerry Kingin V:n muotoinen signature-malli)
  • Metal Master
  • Mockingbird
  • Outlaw
  • Son of Beast
  • Son of Beast WMD
  • Speed V
  • Stealth (poistui välillä tuotannosta mutta oli edesmenneen Chuck Schuldinerin signature-malli)
  • Virgin
  • Virgo
  • Warlock
  • Warlock II
  • Warbeast
  • Warbeast WMD
  • Widow (Blackie Lawlessin 1980-luvulla tunnetuksi tekemän nelikielisen bassokitaran uudistettu viisikielinen malli)
  • Zombie

Tuotannosta poistuneita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Big Dagger
  • Blaster (Fender Telecasterin muotoa muistuttava runko)
  • Condor (Eaglen sisarmalli)
  • Conte
  • Death'r
  • Exclusive
  • Explorer
  • Fat Bob (Harley-Davidson -moottoripyörän polttoainetankin muotoinen runko)
  • Firebird
  • Hydra
  • Ignitor
  • Innovator
  • Jazzbox (ontto kaikukoppa)
  • MAG
  • Marion
  • Meegs
  • Mockingbird II
  • Nighthawk
  • Punisher (Gene Simmonsin signature-bassokitara)
  • Seagull
  • Seagull II
  • ST
  • ST iii
  • Thunderbird
  • Thunderbolt
  • Warpig (Gibson SG:tä muistuttava runko)
  • Wave
  • Wrath
  1. a b c d Elizabeth Hanson, B.C. Rich: Origins and Evolution 16.5.2014, viitattu 30.12.2022 (englanniksi)
  2. Bernie Rico Jr. Guitar List. Viitattu 30.12.2020

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]