BA-20 | |
---|---|
BA-20 toisen maailmansodan museossa Kiovassa. |
|
Aseen tyyppi | panssariauto |
Alkuperämaa | Neuvostoliitto |
Palvelushistoria | |
Sodissa |
Halhin-Golin taistelu talvisota toinen maailmansota |
Valmistushistoria | |
Valmistusmäärä | 2 132 kpl |
Tekniset tiedot | |
Pääaseistus | 7,62 mm DT-pikakivääri |
Teho | 50 hv |
Toimintasäde |
350/450 km (tiellä) 270/335 km (maastossa) |
Huippunopeus | 90/60–70 km/h (tiellä) |
BA-20 (ven. БА-20 eli Broneavtomobil 20) on Neuvostoliitossa vuosina 1936–1942 valmistettu kevyt panssariauto. GAZ-M1-henkilöauton pohjalle rakennetun panssariauton pääase oli yksi 7,62 millimetrin DT-pikakivääri. Toisen maailmansodan aikana käytetty malli oli tarkoitettu korvaamaan vanhempi FAI ja sen oma seuraaja oli BA-64. Autoja valmistettiin kaikkiaan 2 132 kappaletta. Neuvostojoukoilta vallattuja autoja käyttivät myös Suomi ja Saksa.
BA-20 oli aiemman FAI-panssariauton seuraaja. Sen alustana oli GAZ-tehtaan GAZ-M1-henkilöauto, joka oli Ford B:n neuvostoliittolainen lisenssimalli. Panssariautoa varten auton voimansiirtoa ja runkoa vahvistettiin. Lopputulos oli hyvin samankaltainen kuin FAI-panssariauto. BA-20 oli kuitenkin huomattavasti parempi maastossa ja siinä oli osittain luodinkestävät renkaat. BA-20-autojen sarjatuotanto alkoi vuonna 1936, ja vuoden loppuun mennessä autoja oli valmistettu 35 kappaletta. Tuotannossa ongelmiksi muodostuivat puute renkaista ja pikakivääritorneista. Tuotanto päätettiin vuonna 1942, jolloin autoja oli valmistettu 2 132 kappaletta. Auton korvasi myöhemmin BA-64.[1]
BA-20:n pääase oli 7,6 millimetrin DT-pikakivääri auton tornissa. Kolmihenkisellä miehistöllä oli mukanaan myös 15 F-1-käsikranaattia. Panssarointi oli rungon etuosassa 6/9 millimetriä, sivulla kuusi millimetriä, takana neljä millimetriä sekä päällä ja alla kolme millimetriä. Tornin panssarointi oli 6/9 millimetriä. Moottori tuotti 50 hevosvoimaa. Huippunopeus oli tiellä 90/60–70 km/h. Toimintasäde oli 350/450 kilometriä tiellä ja 270/335 kilometriä maastossa. (BA-20/BA-20M). Miehistöön kuului kolme jäsentä.[1]
Vuonna 1938 käyttöön otetussa BA-20M-mallissa oli vahvempi tornin panssarointi ja osaan asennettiin 71-TK-3-radio. Suurempi polttoainesäiliö lisäsi toimitasädettä ja rungon panssarointi oli nostettu yhdeksään millimetriin. BA-20Zhd oli kiskoilla kulkeva rautatiemalli, jota valmistettiin 134 kappaletta. Rautatiemallit oli tarkoitettu tiedustelutehtäviin panssarijunayksikköihin.[1]
Auton tultua koekäyttöön sitä pidettiin heti huomattavana parannuksena liikkuvuuden suhteen. Auton huono puoli oli sen kevyt aseistus. Autoja käytettiin Japania vastaan Mongolian suunnalla Halhin-Golin taisteluissa vuonna 1939. Neuvostoliiton joukot menettivät taistelujen aikana kaikkiaan 14 BA-20-autoa sekä runsaammin muita tyyppejä. Panssariautojen toimintaa pidettiin kuitenkin yleisesti hyvänä.[1]
Toisen maailmansodan aikana Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941 BA-20 oli BA-10-panssariauton ohella Neuvostoliiton pääasiallinen panssariautomalli. Monia menetettiin sodan alkukuukausina paitsi taisteluissa, mutta myös konerikkojen takia. Saksalaiset valtasivat joitakin autoja, jotka otettiin käyttöön nimellä Panzerspähwagen BA 202 (r). Niitä toimi vähemmän vaativissa tehtävissä esimerkiksi partisaaneja vastaan. BA-20-autoja käytettiin vielä aivan sodan lopulla Japania vastaan Kaukoidässä.[1]
BA-20-autoja osallistui myös talvisotaan Suomea vastaan.[1] Suomalaisten onnistui vallata autoja talvi- ja jatkosodan aikana ja niitä kunnostettiin puolustusvoimien käyttöön 20 kappaletta. Sodan aikana niitä oli partiointi- ja yhteysajoneuvoina sekä esikunta-autoina. Vuosina 1944–1946 niitä käytti poliisi eri kaupungeissa ja puolustusvoimien kirjanpidosta ne poistettiin vuonna 1957. Parolan panssarimuseolla on ajokuntoon entisöity BA-20M.[2]