BMP-3

BMP-3
Valmistushistoria
Valmistusmaa  Neuvostoliitto
Tekniset tiedot
Pituus
– pelkkä runko 6,73 m
Leveys 3,15 m
Korkeus 2,45 m
Taistelupaino 18,7 t
Maksiminopeus
– tiellä 65 km/h
– maastossa 45 km/h
Toimintasäde 600 km
Pääase rihlattu 100 mm 2A70-kanuuna
30 mm 2A72-automaattitykki
Muu aseistus 7,62 mm konekivääri, pst-ohjuksia
Moottori dieselmoottori
– hevosvoimat 500 hv
Miehistö 3 + 7

BMP-3 (ven. боевая машина пехоты, bojevaja mašina pehoty, "jalkaväen taisteluajoneuvo") on Neuvostoliitossa suunniteltu rynnäkköpanssarivaunu, joka otettiin käyttöön Neuvostoliiton maavoimissa vuonna 1986 ja esiteltiin julkisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 1990. BMP-3 yhdistelee panssarivaunun tulivoimaa 100 mm rihlatulla kanuunalla ja rynnäkkövaunun kevyen panssaroinnin.

Suunnittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BMP-3 juontaa juurensa 1970-luvulla aloitettuun kevyen panssarivaunun suunnitteluohjelmaan. Tuolloin tarkoituksena oli korvata laskuvarjojoukkojen käyttämä ASU-85-rynnäkkövaunu sekä maavoimien PT-76-tiedusteluvaunu. Korvaavaan vaunuun esitettiin kahta kilpailevaa suunnitelmaa. Kurganissa BMP-linjan suunnitellut Kurganmašzavodin A. A. Blagonravovin johtama ryhmä esitti korvaajaksi Objekt 685 -nimen saanutta vaunua ja volgogradilainen BMD-linjan suunnitellut ryhmä esitti omaa Objekt 934 -vaunuaan. Lopulta päädyttiin kuitenkin kahteen erilliseen vaunuun maa- ja ilmavoimille erikseen. Maavoimat otti käyttöön BMP-vaunusta johdetun BRM-1K-vaunun ja ilmavoimat 2S9 Nona -vaunun. Työ Objekt 685 -vaunun parissa ei mennyt kuitenkaan kokonaan hukkaan, sillä maavoimat osoitti 1970-luvun lopussa kiinnostusta uuden rynnäkkövaunun hankintaan. A. Blagonravovin johtama ryhmä kehitti tähän tarkoitukseen uuden Objekt 688 -vaunun, joka perustui Objekt 685 -vaunun alustalle. Alun perin vaunu oli tarkoitus aseistaa 30 mm konetykillä ja kahdella panssarintorjuntaohjuksen laukaisijalla, mutta näiden tilalle haluttiinkin selvästi BMP-2-vaunua korkeampi tulivoima. Niinpä päädyttiin asentamaan vaunuun rihlattu 100 mm 2A70-kanuuna sekä 2A72-konetykki. Näillä muutoksilla Objekt 688 hyväksyttiin maavoimien käyttöön vuonna 1986 nimellä BMP-3.[1]

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaunun takaosa.

BMP-3:n Tulassa KBP:n suunnittelema 2K23-asejärjestelmä koostuu rihlatusta 100 mm 2A70-kanuunasta, 7,62 mm koaksiaalisesta konekivääristä sekä 30 mm 2A72-konetykistä muunnellussa BMP-2-vaunun tykkitornissa. Kanuunalla on automaattinen lataaja, jossa on 22 ammusta. 18 muuta ammusta ja lisäksi kuusi 9M117-ohjusta voi säilöä muualle vaunuun. 9M117-ohjukset voi ladata ammusten lailla automaattisesti ja ne laukaistaan tykistä. Ohjusta ohjaa laser, joka sijaitsee kanuunan yläpuolella. BMP-3-vaunun panssarointi on pääasiallisesti samankaltainen kuin BMP-2-vaunussa. Eroina on rakenteissa käytetty alumiini ja tykkitorniin konetykkien tulelta suojaamaan asennettu lisäpanssarointi. Rynnäkkövaununa BMP-3 kuljettaa myös jalkaväen joukkoja. Kevyiden konekiväärien käyttäjät istuvat ajajan molemmin puolin vaunun etuosassa ja viisi muuta kiväärimiestä tiloissa tykkitornin takana. Jalkaväki poistuu kömpelösti peräosan kahdesta ovesta kahta kapeaa käytävää pitkin, jotka erottaa toisistaan polttoainesäiliöt ja moottorin jäähdytin. Vaunun moottori sijaitsee aiemmista BMP-sarjan vaunuista poiketen vaunun takaosassa. Aiempien BMP-vaunujen yhtenä ongelmana oli vaunujen etupainoisuus, mutta moottorin sijoittaminen takaosaan luo myös omat ongelmansa, kuten kömpelöt jalkaväen tilat. Vaunulta puuttuu näin myös moottorin etuosassa sijaitsemisen luoma pieni lisäsuoja sen miehistölle. Tulivoiman kannalta 100 mm rihlattu kanuuna tuo vaunulle muihin rynnäkkövaunuihin verrattuna etulyöntiaseman, joissa on tyypillisesti vain pienempi konetykki. Kevyen panssaroinnin takia ongelmana on kuitenkin vaara tykkitorniin ahdetun suuren ammusmäärän räjähdys, mikäli vaunun etuosan kevyt panssarointi läpäistään. BMP-3 on myös suurin piirtein kaksi kertaa niin kallis kuin BMP-2-vaunu.[1]

Käyttäjämaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistyneiden arabiemiirikuntien BMP-3-vaunuja rivissä.

[2]

Tekniset tiedotlähde?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehistö

  • 3+7

Aseistus

  • 100 mm rihlatun kanuunan 2A70 tiedot:
Tulinopeus: 8–10 laukausta minuutissa
Lataus: automaattilataaja (lataajan täyttö käsin ja ohjukset käsin)
Ammustäyttö: 40 kpl 100 mm HE-Shrapnel- tai 100 mm HE-I-kranaattia, joista 22 ladattuna ja 5 kpl AT-10 Basnja- tai AT-14-ohjusta, joista 3 ladattuna
  • 30 mm automaattikanuuna 2A72 tiedot:
Tulinopeus: 350 laukausta minuutissa
Ammustäyttö: 500 ammusta ladattuna
Ammustyyppi: 30 mm alikaliiperiammus tai sirpalekranaatti
  • 3 kpl 7,62 mm konekivääriä
  • 2 kpl kolmen savunheittimen patteria (VEES)

Mitat

  • Pituus: 7,14 m
  • Leveys: 3,15 m
  • Korkeus: 2,30 m
  • Maavara: 0,51 m

Taistelumassa

  • 18 700 kg

Nopeus

  • Tiellä 70 km/h
  • Vedessä 10 km/h

Toimintamatka

  • 600 km tiellä

Panssarointi

  • 30–35 mm edessä.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BMP-3.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Steven Zaloga ja Peter Sarson: BMP Infantry Fighting Vehicle 1967-1994, s. 35-39. Osprey, 1994. ISBN 1 85532 433 4 (englanniksi)
  2. ↑ IISS: The Military Balance 2016, s. 205. Routledge, 2016. ISBN 9781857438352 (englanniksi)