Babes in Toyland (vuoden 1934 elokuva)

Babes in Toyland
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Gus Meins
Charley Rogers
Käsikirjoittaja Frank Butler
Nick Grinde
Perustuu Babes in Toyland-näytelmä (1903)
Tuottaja Hal Roach
Säveltäjä

Victor Herbert (näytelmä) Frank Churchill

Ann Ronell
Kuvaaja Francis Corby
Art Lloyd
Leikkaaja Bert Jordan
William H. Terhune
Pääosat

Stan Laurel
Oliver Hardy
Charlotte Henry
Felix Knight
Henry Brandon
Florence Roberts

Virginia Karns
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä Loews Cineplex Entertainment
Netflix
Ensi-ilta 30. marraskuuta 1934
Kesto 77 minuuttia
67 minuuttia (Britannia)
Alkuperäiskieli Englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Babes in Toyland on vuonna 1934 ensi-iltansa saanut kokoillan elokuva, joka on julkaistu suomenkielisillä nimillä Leikkikaluarmeija[1], Kaksi kunnon kisälliä, Kaksi sankaria ja Surullisen hahmon ritarit. Elokuva perustuu Glen MacDonoughin ja Anna Alice Chapinin käsikirjoittamaan samannimiseen näytelmään. Elokuvan ovat ohjanneet Gus Meins ja Charley Rogers ja sen pääosassa nähdään komediaparivaljakko Ohukainen ja Paksukainen.

Filmin tuottanut Hal Roach oli työskennellyt pitkään koomikkoparin kanssa, mutta oli tämän filmin aikana jo luopumassa Laurelista ja Hardystä. Hän ei osallistunut tuotantovaiheeseen kovinkaan aktiivisesti. Pääosan esittäjille filmi taas merkitsi suuntautumista lapsiyleisöön, ja sisällössä ei ole entiseen tapaan juopottelua, yökerhoja eikä naisten vokottelua.[1]

Hahmot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stannie Dum (Stan Laurel) ja Ollie Dee (Oliver Hardy) asuvat kengässä. Heidän kanssaan kengässä asuvat myös Mother Peep, Bo Peep (Charlotte Henry), Mikki Hiirtä muistuttava hiiri ja monia muita. Kengän kiinnikkeen omistaa elokuvan "vihollinen" Silas Barnaby (Henry Brandon), joka haluaa naida Bo Peepin.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Stan Laurel … Stannie Dum  
 Oliver Hardy … Ollie Dee  
 Charlotte Henry … Bo Peep  
 Henry Brandon … Silas Barnaby  

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan vastaanotto oli myönteinen. The New York Timesin kriitikon mukaan elokuva oli ”autenttinen lastenelokuva ja hilpein sellainen Hollywood-elokuva aikoihin”.[2] Lapsenomaisuus toisaalta tulkittiin koomikkoparin huonontumiseksi ja ideoiden loppumiseksi[1].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Simon Louvish: Ohukainen ja Paksukainen : elämä ja elokuvat, s. 329–334, 488. (Alkuteos: Stan and Ollie The Roots of Comedy) Suomentanut Tarmo Haarala. Jyväskylä: Art House, 2005. ISBN 951-884-398-8
  2. ↑ Andre Senwald: Movie Review - Babes in Toyland (1934) THE SCREEN; Hal Roach's "Babes in Toyland," a Screen Fantasy For the Children, at the Astor. The New York Times. 13.12.1934. Viitattu 17.11.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.