Bagirmi |
|
---|---|
1522–1897 |
|
|
|
Valtiomuoto | Kuningaskunta |
Uskonnot |
Islam Perinteiset uskot |
Kielet | Bagirmi |
Seuraaja(t) | Ranska |
Bagirmi oli Tšadjärven kaakkoispuolella nykyisen Tšadin alueella sijainnut islamilainen valtio vuosina 1522–1897. Eri historiansa vaiheissa se oli Kanem-Bornun ja Wadain herruuden alainen, kunnes siitä tuli lopulta osa Ranskan siitomaaimpperiumia vuonna 1897. Bagirmissa puhuttua bagirmin kieltä puhutaan edelleen Tšadissa[1].
Perimätiedon mukaan Bagirmi kehittyi kylien liittoutumasta noin vuonna 1522. 1500-luvun aikana siitä kehittyi varsinainen valtio sen kuninkaiden eli mbangien johdolla. Islamista tuli maan johdon uskonto, mutta tavallinen kansa jatkoi suureksi osaksi perinteisten uskontojen harjoittamista. Alistamalla viereisiä heikompia valtioita ja osallistumalla orjakauppaan siitä tuli alueellisesti merkittävä valtio.[2]
Kuningas Burkumanda I:n valtakaudella 1635–1665 Bagirimi ulottautui pohjoisessa Tšadjärveen saakka. Orjia saatiin pääasiassa maan eteläosista, ja orjakauppa muodosti maan talouden perustan. Vuosina 1650–1675 Bagirmi oli nimellisesti Kanem-Bornun herruuden alainen, mutta tämä ei estänyt paikallisia hallitsijoita järjestämästä orjienryöstöretkiä sen alueelle. Tehokkaammin Bagirmin alisti Wadain sulttaani Bagirmin hekennyttyä 1700-luvun loppupuolella. Sulttaani järjesti sotaretken Bagirmia vastaan vuonna 1805 ja valtasi maan pääkaupunki Massenyan, tappoi paikallisen kuninkaan ja tämän perheen sekä hävitti ja orjuutti suuren osan sen väestöstä. Hyökkäystä seuranneena aikana Wadain armeijat hävittivät maata vapaasti, kunnes sudanilainen rosvopäällikkö Rābiḥ az-Zubayr hyökkäsi maahan 1890-luvulla. Bagirmin viimeinen mbang Gaugrang II päätti yrittää pelastaa maansa liittoutumalla siirtomaitansa kuningaskunnan suuntaan laajentaneen Ranskan kanssa. Hän kirjoitti suojelusopimuksen ranskalaisen komendantti Émile Gentilin kanssa vuonna 1897, mikä käytännössä lakkautti maan itsenäisyyden.[2]