Barberini
Barberini oli italialainen aatelissuku, joka oli alun perin kotoisin Toscanan Barberinosta, Elsen laaksosta. Sittemmin he asettuivat aluksi Firenzeen ja sen jälkeen Roomaan, jossa suku vaurastui ja sai poliittista valtaa.[1][2]
Antonio Barberini puolusti Firenzeä vuonna 1530 ja lähti sen jälkeen Roomaan, jonne hän kutsui vuonna 1555 veljenpoikansa Francescon, josta tuli suvun varsinainen kantaisä. Francesco Barberini keräsi veljensä Raffaelon kanssa huomattavan omaisuuden ja kaupallisia etuja, joista tuli Barberinin suvun vallan perusta.[1]
Suvun mahti nousi huippuunsa kun Maffeo Barberinista tuli vuonna 1623 paavi Urbanus VIII. Urbanus suosi avoimesti sukulaisiaan ja nimitti kaksi veljenpoikaansa, vuonna 1597 syntyneen Francesco Barberinin sekä Antonio Barberini vanhemman kardinaaleiksi.[1][2] Heistä Antonio edisti merkittävällä tavalla kirkollisten rakennusten rakentamista Roomaan. Kolmas Urbanuksen nimittämistä Barberinin suvun kardinaaleista oli Antonio Barberini nuorempi, jonka paavi nimitti kardinaaliksi vuonna 1628. Antonio nuorempi osoittautui taitavaksi neuvottelijaksi, ja toimi paavin legaattina Urbanossa ja Avignonissa. Antonio nuorempi oli myös taiteen tukija, ja teki tilauksia muun muassa kuvanveistäjä ja arkkitehti Gian Lorenzo Berniniltä. Antonio nuorempi keräsi lisäksi laajan kirjaston, joka liitettiin hänen kuolemansa jälkeen hänen veljensä Francesco Barberinin suureen kirjastoon.[1]
Barberinit saivat runsaasti vihamiehiä ja joutuivat riitoihin useiden mahtisukujen kanssa, eritoten Farnesen suvun kanssa. Farneset perustivat Barberineja vastustavan liittouman, joka löi Barberinit Lagoscurossa 30. maaliskuuta 1644. Tämä tappio ja Urbanus VIII:n kuolema heikensivät Barberinin suvun asemaa.[1]
Taddeo, Francesco ja Antonio Barberini nuorempi pakenivat Pariisiin, kun vastavalittu uusi paavi Innocentius X käynnisti syytösten pohjalta tutkimukset Barberinien kirkollisten varojen väärinkäytöstä. Siellä Barberinit olivat ranskalaisen kardinaali Jules Mazarinin suojeluksessa. Mazarinin avustuksella järjestettiin Taddeon pojan Maffeon avioliitto Innocentiuksen suojatin Olimpia Giustinianin kanssa. Barberinit tekivät sovinnon Innocentiuksen kanssa vuonna 1653. Taddeo kuoli Pariisissa, mutta sekä Francesco että Antonio palasivat Roomaan, jossa he asuivat lopun elämänsä upeassa Berninin suunnittelemassa Palazzo Barberinissa.[1]
Barberinit onnistuivat saamaan valta-asemansa takaisin lyhyeksi aikaa, ennen kaikkea kaukonäköisesti järjestettyjen avioliittojen avulla. Näihin kuului Taddeon tyttären Lucrezian naittaminen Modenan herttua Francesco II:lle. Barberinin suku sammui vuonna 1736, ja heidän omaisuutensa siirtyi Colonnan suvun haltuun.[1]