Beaux-arts (arkkitehtuuri)

Petit Palais

Beaux-arts oli arkkitehtuurissa hyvin koristeellinen klassismiin kuuluva tyylisuuntaus. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella Pariisin vaikutusvaltaisessa taideoppilaitoksessa École Nationale Supérieure des Beaux-artsissa, jolta suuntaus on saanut nimensä. Suuntaus oli merkittävä ennen kaikkea Ranskassa sekä Yhdysvalloissa, sillä useat Yhdysvaltojen johtavista arkkitehdeista saivat 1800-luvun lopussa koulutuksensa École Nationale Supérieure des Beaux-artsissa. Beaux-arts-tyylin tunnetuimpia esimerkkejä ovat Palais Garnier eli Pariisin ooppera (1861–1875), Brysselin Palais de Justice (1866–1866) ja Pariisin Petit Palais (1897–1900).[1]

Beaux-arts -tyyliä kutsutaan usein myös nimellä toisen keisarikunnan tyyli (Second Empire) tai toisen keisarikunnan barokki (Second Empire Baroque). Beaux-arts oli kansainvälisesti hallitseva arkkitehtuurin tyylisuuntaus 1800-luvun lopulla, ja siitä tuli nopeasti uusien julkisten rakennusten virallinen tyyli, joita eri maiden hallitukset ja laajentuvat kaupungit innokkaasti rakensivat. Beaux-Arts -rakennukset ovat tyypillisesti massiivisia ja niiden pohjaratkaisu on symmetrinen. Rakennuksissa on runsaasti klassistisia yksityiskohtia sekä päärakennusmassasta ulkonevia paviljonkeja rakennuksen päädyissä ja keskellä.[2][3]

Wienissä useat Ringstraßen ympäristön rakennukset rakennettiin Beaux-arts/Second Empire -tyyliin, kuten esimerkiksi Wienin oopperatalo. Myös Italia omaksui yhdistymisensä jälkeen monien julkisten rakennustensa tyyliksi Beaux-artsin. Saksassa Berliinin Reichstag noudatti myös tyyliä samoin kuin Washingtonin State, War, and Navy Department Building.[3]

Arkkitehti ja arkkitehtuurin historioitsija James Curlin mukaan Beaux-Artsin runsas ja mahtipontinen tyyli vastasi täydellisesti Euroopan ja Yhdysvaltojen vuosisadan vaihteen itseriittoista ilmapiiriä.[4]

  • Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8
  1. Curl 1999, s. 64
  2. Beaux-Arts style summary Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  3. a b Second Empire style Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  4. Curl 1999, s. 64