Begum Samru | |
---|---|
Begam Samru muotokuvassa vuoden 1830 paikkeilta. |
|
Henkilötiedot | |
Kuollut | 27. tammikuuta 1836 |
Begum Samru tai Begum Sumru oli suurmogulien alaisen Sardhanan parganan hallitsijan vaimo ja miehensä kuoltua itse sen hallitsija. Brittien vallattua alueen Begum sai pitää maansa ja pienen armeijansa. Alun perin muslimitaustainen Begum kääntyi katolilaisuuteen ja rakennutti esimerkiksi katedraalin. Hän kuoli vuonna 1836.
Begum Samru oli taustaltaan muslimi.[1] Hänen isänsä oli Suurmogulien valtakunnan ylimystöön kuulunut Latif Ali. Begum ja hänen äitinsä heitettiin kuitenkin ulos kodistaan ja perhe päätyi asumaan Delhin kaduille. Begumin äiti kuoli hieman myöhemmin. Begumista tuli tanssija tuolloin kuuluisan kurtesaanin Khanum Bain koulutuksessa.[2]
Myöhemmin hän avioitui eurooppalaisen seikkailija Walter Reinhardt Sombren eli paikallisesti Samrun kanssa. Reinhardt hallitsi Sardhanan parganaa suurmoguli Shah Alam II:n alaisuudessa. Reinhardtin kuollessa Begum peri nyt käytännössä omaksi ruhtinaskunnakseen muodostuneen Sardhanan. Sardhanalla oli esimerkiksi oma 300 henkinen eurooppalaisista ja sekarotuisista paikallisista muodostettu armeijansa. Vuonna 1792 Begum avioitui ranskalaisen palkkasotilas Levassaultin kanssa. Vuonna 1793 yksi Reinhardtin pojista, Zafar-yab Khan, kaappasi vallan Sardhanassa ja Levassault sai surmansa kaappauksen aikana.[1]
Begum sai asemansa Sardhanassa takaisin irlantilaisen seikkailija George Thomasin avustuksella ja brittien vallatessa Doabin alueen Begum liittoutui heidän kanssaan. Britit sallivat hänen pitää maansa ja pienen armeijansa. Begum kääntyi katolilaisuuteen vuonna 1781. Sardhanan hallitsijana Begum rakennutti katedraalin[1], joka valmistui vuonna 1820.[2] Katedraali sai myös oman piispansa. Nykyinen kristillinen toiminta Doabin alueella on paljolti hänen aikaansaannostaan. Hänen rakennuttamastaan palatsista Sardhanassa tuli myöhemmin katolilainen koulu. Begumin omistamaa palatsia Delhissä käytettiin puolestaan Sepoykapinan aikana ruutitehtaana.[1]
Begum kuoli 27. tammikuuta 1836 ja hänen Sardhanan maansa päätyi valtiolle. Hänen suuri yksityisomaisuutensa päätyi monimutkaisten oikeustaistelujen jälkeen eri tahoille.[1]