Bernhard Severin Ingemann (28. toukokuuta 1789 Torkilstrup, Falster, Tanska – 24. helmikuuta 1862 Sorø) oli tanskalainen prosaisti ja runoilija.
Ingemannin isä oli pappi ja hän kävi latinankoulua Slagelsessa ja tuli ylioppilaaksi 1086. Hän opiskeli filosofiaa Kööpenhaminan yliopistossa. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Digte ilmestyi 1811 ja sai hyvän vastaanoton. Ensimmäiset virtensä hän kirjoitti 1816 ja julkaisi ne kirjassa Julegave. En Samling af Digte.[1] Hänen runoissaan, näytelmissään ja historiallisissa romaaneissaan on aikakauden johtavan ajatussuunnan, romantiikan vaikutus tuntuva. Hän teki 1818–1819 pitkän matkan Italiaan ja Ranskaan ja asettui sen jälkeen Sorøn akatemian (kansanopiston) opettajaksi.lähde?
Ingemann kirjoitti lukuisia runoja ja näytelmiä sekä historiallisia romaanejalähde?. Hänen neljä Tanskan keskiaikaa kuvaavaa historiallista romaaniaan on julkaistu 1910-luvulla suomeksi[2].
Ingemann tunnetaan ennen muuta virsirunoilijana. Tanskan kirkon virsikirjassa on 29 hänen kirjoittamaansa virttä.[1]
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on kaksi Ingemannin virttä: 30 "Maa on niin kaunis" (Dejlig er jorden, suom. 1887, Hilja Haahti 1903)[3] ja 444 "On yksi Isä meillä" (Igennem nat og trængsel -virren mukaan Magnus Brostrup Landstadin 1863 kirjoittama virsi En Gud og alles Fader, ruots. Edvard Evers 1902, suom. Per Boreman 1942, Anna-Maija Raittila 1984)[2].
Ruotsin kirkon suomenkielisessä virsikirjassa on kolme hänen virttäänː 60 "On yksi Isä meillä", 297 "Maa on niin kaunis" (suom. Hilja Haahti 1903, uud. virsikirjatyöryhmä 1997, 2000) ja 495 "Idästä nousee päivän koi" (I østen stiger solen op, suom. William Snell 1968, uud. suom. Niilo Rauhala 1996, säv. Oskar Lindberg 1938).
Ingemann on Suomessakin tunnetun hengellisen laulun ”Maa on niin kaunis” sanoittaja. Suomenkieliset sanat on tehnyt Hilja Haahti vuonna 1903. Ingemannin ystävä pappi Ferdinand Fenger pyysi, että tämä sepittäisi uudet sanat lauluun, jonka sävelmä on lähtöisin sleesialaisesta kansanlaulujen kokoelmasta ja jonka hän oli nähnyt eräässä saksalaisessa lähetyslehdessä. Fenger mieltyi tähän kansanlaulun ”Schönster, Herr Jesu” -sävelmään ja pyysi Ingemannia kirjoittamaan sävelmään uudet sanat.[3] Ne julkaistiin ensimmäisen kerran Dansk Kirketidene -lehdessä 1850.[4] Virsi on jouluvirsi Suomessa[3], Tanskassa ja Norjassa, mutta Ruotsissa se on virsikirjan osastossa Pyhiinvaellus.