Blanche Taylor Moore
Blanche Taylor Moore (o.s. Kiser; s. 17. helmikuuta 1933 Concord, Pohjois-Carolina) on yhdysvaltalainen murhaaja. Hänet tuomittiin yhdestä murhasta, mutta viranomaiset yhdistivät hänet useampiin kuolemantapauksiin, ja häntä onkin sanottu sarjamurhaajaksi.[1] Vuonna 2023 hän oli vanhin kuolemantuomion täytäntöönpanoa odottava nainen Yhdysvalloissa.[2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taylor Mooren isä oli alkoholisoitunut saarnaaja[1], joka hänen omien sanojensa mukaan pakotti hänet prostituutioon pelivelkojensa maksamiseksi. 19-vuotiaana Taylor Moore meni naimisiin James Napoleon Taylorin kanssa. Hän työskenteli Kroger-liikkeessä ja eteni nopeasti kassapäälliköksi.[2] Hän jäi vuonna 1973 leskeksi.[1]
Lukuun ottamatta lyhyttä työskentelyä Durhamissa Taylor Moore työskenteli koko uransa ajan Burlingtonissa. Hän päätti uransa Krogerin palveluksessa 17. lokakuuta 1985.[1]
Raymond Reidin murha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kroger-myymälässä työskennellessään Taylor Moore tapasi jo vuonna 1962 Raymond Carlton Reid Sr:n, jonka kanssa hän aloitti romanttisen suhteen vuonna 1979.[1]
Taylor Moore tarjoili Reidille 31. joulukuuta 1985 itse valmistamaansa perunakeittoa. Seuraavana päivänä Reid alkoi kärsiä vaikeasta pahoinvoinnista, oksentelusta ja ripulista. Hän oli yli neljän viikon ajan sairauslomalla. Reid sairastui sittemmin uudelleen ja joutui 30. toukokuuta 1986 Greensboroon Wesley Long Hospitaliin. Lääkäri epäili miehen sairastuneen äkilliseen mahatautiin gastroenteriittiin. Hänen vointinsa parani kesäkuun alussa, mutta hän sairastui entistä vaikeammin ja tuli 13. kesäkuuta 1986 siirretyksi North Carolina Baptist Hospitaliin Winston-Salemiin. Reidillä todettiin alustavasti Guillain–Barrén oireyhtymä. Hänen tilanteensa parani jälleen, ja Blanche Taylor Moore sai lääkäriltä luvan viedä miehelle ruokaa sairaalaan. Hän syötti Reidille banaanivanukkaan 1. lokakuuta, minkä jälkeen Reid alkoi kärsiä äkillisestä hengitysvaikeusoireyhtymästä. Reid todettiin kuolleeksi 50-vuotiaana 7. lokakuuta 1986, ja lääkäri katsoi kuoleman johtuneen Guillain–Barrén oireyhtymästä. Useiden todistajien mukaan Taylor Moore kielsi ruumiinavauksen, koska hänen mukaansa Reid ei olisi sellaista halunnut.[1]
Dwight Mooren myrkytys ja kiinnijääminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1985 Taylor Moore tapasi eronneen pastori Dwight Mooren. Pariskunta meni naimisiin 19. huhtikuuta 1989. Dwight Moore sairastui vakavasti syötyään vaimonsa tarjoileman kanavoileivän. Hänet kirjattiin North Carolina Memorial Hospitaliin, jossa hänen todettiin kärsivän maksan, munuaisten ja sydämen vajaatoiminnoista. Lääkärit määräsivät verikokeita tarkastaakseen, olisiko myrkytystila johtunut rikkaruohomyrkystä, jota Mooren tiedettiin käsitelleen. Verestä löydettiin kuitenkin huomattava määrä arseenia, joten sairaala kutsui poliisin sairaalaan kuulemaan Moorea, jonka ennuste silloin oli synkkä. Moore selviytyi odotusten vastaisesti.[1]
Poliisi alkoi tutkia tarkemmin Taylor Mooren taustoja. Tutkimuksissa havaittiin sekä hänen ensimmäisen aviomiehensä James N. Taylorin että Reidin kuolleen epäilyttävin tavoin. Haudoista kaivettiin useiden Taylor Mooren lähipiiriin kuuluneiden vainajien ruumiita. Näitä olivat Raymond Reid, James N. Taylor, Taylor Mooren isä P. D. Kiser Sr., äitipuoli Isla Taylor ja entinen työtoveri Joseph Mitchell. Vuonna 1966 kuolleen isän ja äitipuolen ruumiista löydettiin korkeita arseenipitoisuuksia, mutta niitä ei pidetty tappavina. Mitchellin ruumiista vastaavaa havaintoa ei tehty. Reidin todelliseksi kuolemansyyksi paljastui arseenimyrkytys. Arseenimyrkytys osoittautui myös James N. Taylorin kuolemansyyksi. Tämän kuolema 45-vuotiaana (1973) oli alun perin kirjattu sydäninfarktiksi. Taylor Moore pidätettiin 18. heinäkuuta 1989.[1]
Oikeudenkäynti, tuomio ja vankeusaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taylor Moore joutui alun perin syytteeseen James N. Taylorin ja Raymond Reidin murhista sekä Dwight Mooreen kohdistuneesta väkivaltarikoksesta. Lokakuussa 1990 oikeudessa käsiteltiin kuitenkin Reidin kuolemaa, ja oikeus sai luvan käsitellä myös muita kuolemantapauksia samassa yhteydessä. Muun muassa Reidin poika todisti vierailleensa isänsä luona tämän kuolemaa edeltäneinä päivinä ja nähneensä tämän syövän Taylor Mooren valmistamaa aamiaista. Muut todistivat Taylor Mooren vieneen sairaalaan muun muassa Jell-O:ta ja McDonald'sin pirtelöitä, mutta Taylor Moore itse kiisti jopa ruoan viemisen sairaalaan. Hänen kerrottiin olleen kiinnostunut muurahaisten myrkyttämiseen tarkoitetusta tuotteesta.[1]
Oikeudelle esitettiin kodittoman, edesmenneen Garvin Thomas -nimisen miehen kuolinvuoteellaan kirjoittamaksi väitetty tunnustuskirje. Käsialan asiantuntijoiden mukaan Taylor Moore oli luultavimmin itse kirjoittanut sen. Garvin Thomas suljettiin pois kirjeen kirjoittajana 99-prosenttisella varmuudella.[1]
Taylor Mooren todettiin antaneen uhreilleen arseenia monia kertoja pidemmän ajanjakson aikana. Oikeus totesi hänet yksimielisesti syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan. Oikeus näki tapauksessa raskauttavia asianhaaroja. Sen mukaan Taylor Moore oli tappamalla tavoitellut taloudellista hyötyä ja surmannut Reidin erityisen julmalla tavalla. 16. marraskuuta 1990 Taylor Moore tuomittiin kuolemaan. Hän ei koskaan tunnustanut rikoksia. Taylor Moore siirrettiin odottamaan teloitusta North Carolina Correctional Institution for Womeniin (Raleigh).[1]
Taylor Mooren aiheuttamasta myrkytyksestä selvinnyt Dwight Moore haki avioeroa joulukuussa 1990. Hän meni lopulta uusiin naimisiin, muutti Virginian osavaltioon ja kuoli luonnollisista syistä vuonna 2013. Taylor Moorella on lapsia (ainakin kaksi tytärtä) ja lapsenlapsia. Hän on selviytynyt syöpätaudista.[1]
Käsittely kulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jim Schutze kirjoitti Taylor Moorea käsittelevän kirjan Preacher's Girl: The Life and Crimes of Blanche Taylor Moore (1993). Vuonna 1993 näytettiin myös televisioelokuva Black Widow Murders: The Blanche Taylor Moore Story.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
