Blue Steel (ohjus)

Avro Blue Steel -ohjus sivulta, Midlandin ilmailumuseossa, Coventryssä.

Blue Steel (OR.1140) on brittiläisen Avron suunnittelema ja valmistama ilmasta maahan ammuttava ydinohjus. Kehittelytyö aloitettiin 1954–1955. Testaukset Australian Woomeran koealueella saatiin päätökseen keväällä 1961.[1]

Ase oli tarkoitettu käytettäväksi kaukolaukaistavana hyökkäysaseena, joka voitiin laukaista maalia suojaavan ilmatorjunnan ulottumattomista. Se voitiin varustaa 1,1 megatonnin W28-ydinkärjellä. Britanniassa ohjuksen taisteluosa sai Rainbow-koodijärjestelmän mukaisen tunnuksen: Red Snow. V-pommittajasta laukaistavan ohjuksen kantomatka oli 240 kilometriä ja se saavutti 2,3 Machin nopeuden ja 21 500 metrin lakikorkeuden.[2]

Ase poistettiin aktiivikäytöstä vain hyvin lyhyen (7-8 vuoden) palveluskäytön jälkeen. Vuosina 1962–1963 oli Mk.1 -tyypin ohjusase saatu valmiiksi. Aluksi aiottua suorituskykyisempää Mk.2:ta ei tehty, joten Blue Steelin käyttö päättyi vuodenvaihteessa 1969–1970. Viimeinen tätä asetta käyttänyt Kuninkaallisten ilmavoimien pommituslentolaivue oli 617 "Dambusters".[1]

Avro Blue Steel -ohjus suoraan edestä kuvattuna.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kent, Robert: The Avro Blue Steel Missile. Wingweb.co.uk. Arkistoitu 30.11.2013. Viitattu 12.2.2014. (englanniksi)
  • Blue Steel Royal Air Force Museum. Viitattu 12.2.2014. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Blue Steel Royal Air Force Museum. Viitattu 12.2.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Kent, Robert: The Avro Blue Steel Missile. Wingweb.co.uk. Arkistoitu 30.11.2013. Viitattu 12.2.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Blue Steel missile. Princeton.edu. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 12.2.2014. (englanniksi)
  • Blue Steel Spaceuk.org. 19.7.1999. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
  • Avro Blue Steel stand-off missile. Skomer.u-net.com. Arkistoitu 3.1.2014. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
  • [3.0] Cruise Missiles Of The 1950s & 1960s. Elementary Quantum Physics – Vectorsite.net. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)