Blue Lacy | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Teksas, Yhdysvallat |
Määrä | Suomessa muutama kappale |
Rodun syntyaika | 1800-luku |
Alkuperäinen käyttö | karjan paimennus, villisian metsästys ja jäljestys |
Nykyinen käyttö | paimen- ja metsästyskoira |
Muita nimityksiä | Texas Blue Lacy, Lacy, Lacy Dog, Blue Lacy Game Dog, Lacy Game Dog, Lacy Hog Dog |
FCI-luokitus | ei |
Ulkonäkö | |
Paino | 11–23 kg |
Säkäkorkeus | 46–63 cm |
Väritys | sininen, punainen tai tricolor |
Blue Lacy, myös lacy dog[1], on amerikkalainen työkoirarotu. Se jalostettiin Teksasissa 1800-luvun puolivälissä, ja on ainoa teksasilainen koirarotu.[2] Teksasin senaatti rekisteröi lacyn ensi kerran vuonna 2001. Senaatin päätöksessä nro. 436 77. lainsäädäntöelin kunnioitti lacyä "todellisena teksasilaisrotuna". Kesäkuussa 2005 blue lacystä tuli Teksasin virallinen osavaltiorotu.[2]
Lacy on vahva, nopea ja kevytrakenteinen. Paino on suhteessa säkäkorkeuteen. Säkäkorkeus on 46–53 cm. National Lacy Dog Associationin mukaan koiran painon tulisi olla säkäkorkeudesta ja työkunnosta riippuen nartuilla 11–20 kg ja uroksilla 16–23 kg.[1] Teksasin senaatin vuonna 2005 asettama rotumääritelmä poikkeaa muista: säkäkorkeus 46–63 cm ja paino 14–23 kg.[2]
Karvapeitteen tulee olla lyhyt, sileä ja tiheä. Äärimmäisen pitkä tai karkea karva on hylkäävä virhe. Lacy tarvitsee vain vähäistä harjausta.lähde?
Vaikka rotua yleensä kutsutaan blue lacyksi, rodussa hyväksytään kolme väritystä. Sininen voi olla mikä tahansa harmaan sävy vaaleanhopeasta tummaan hiileen. Punainen vaihtelee kermanvaaleasta ruosteenpunaiseen. Tricolorilla on sininen pohjaväri ja punaiset merkit. Sinisiä merkkejä ei hyväksytä punaisilla koirilla. Valkoista pitäisi esiintyä rinnassa ja voi ulottua leuasta nivusiin. Valkoista pitäisi myös olla yhdessä tai useammassa käpälässä. Äärimmäinen valkoisuus on epätoivottavaa ja merkit kasvoissa tai keskilinjan yläpuolella ovat hylkääviä virheitä. Silmät ovat terävät ja valppaat, ja niiden väri vaihtelee kirkkaankeltaisesta syvänruskeaan.[1]
Lacy on peloton, energinen, kovaluonteinen ja työlleen omistautunut.[3] Se on lisäksi älykäs, kiihkeä, aktiivinen ja valpas. Koska se jalostettiin sekä metsästys- että paimenkoiraksi, sillä on voimakas vietti sekä suurriistan metsästämiseen että karjan ohjailuun. Lacy on luontaisesti suojeleva ja voi olla vieraita kohtaan varautunut. Nuorella koiralla voi olla liikaa energiaa ja viettiä ollakseen pienten lasten kanssa. Rotu on helppo kouluttaa, sillä se oppii uudet taidot nopeasti.lähde? Lapsia kohtaan lacy on erittäin ystävällinen ja lempeä.[3]
Lacy on työkoira ja tarvitsee siksi tekemistä. Rodulle erityisen hyvin soveltuvia töitä ovat muun muassa karjan ja siipikarjan paimennus, verijälki (tai haavoittuneen riistan jäljestys), riistan puuhun ajaminen ja villisian metsästys.[3][4][5][6][7] Näiden perinteisten töiden lisäksi rodulle sopivat myös agilityn kaltaiset urheilulliset lajit, joissa tarvitaan älykkyyttä, innokkuutta, nopeutta ja ketteryyttä.[8] Koiran paimenvaistoa ja koulutettavuutta voidaan arvioida paimennuskokeissa. Paimenvaistoiset lacyt voidaan kouluttaa kilpaileviksi karjakoiriksi.[9] Yhden blue lacyn sanotaan vastaavan viittä cowboytä, joten se on erittäin tehokas karjan ohjailussa. Se kykenee työskentelemään kaikkein pahantuulisimman ja yhteistyöhaluttomimmankin karjan kanssa.[3]
Lacy nimettiin Lacyn veljesten Frank, George, Erwin ja Harry mukaan, jotka vuonna 1858 muuttivat Kentuckystä Teksasiin ja asettuivat Burnetin piirikuntaan.[2] Kantakoira oli Lacyn perheen mukaan englanninpaimenkoiran (tai kojootin), englanninvinttikoiran ja suden risteytys.[10] Toisen teorian mukaan jalostukseen käytettiin englanninvinttikoiraa, ajokoiraa, karjakoiraa ja kojoottia - Desmond Morriksen mukaan kojoottia kuitenkaan tuskin oikeasti käytettiin, vaan sen sijaan olisi käytetty jonkinlaista villikoiraa. Lisäksi rodun sanotaan olevan sukua catahoulanleopardikoiralle.[3] Veljekset jalostivat koiran luonnollisia paimenvaistoja jotta se voisi paimentaa perheen vapaana kulkevien karjuja.[11]
Noin vuosisadan ajan lacy oli erittäin arvokas apu karjatiloilla, mutta paimennuksen uudistuessa se alkoi nopeasti harvinaistua. Se oli vaarassa kuolla sukupuuttoon. 1970-luvulla H.C. Wilkes aloitti projektin rodun pelastamiseksi ja onnistuikin siinä. Nykyisin sille on olemassa Lacy Game Dog Registry, joka vastaa sen rekisteröinnistä.[3]
15. maaliskuuta 2005 Teksasin osavaltion 79:ssä lainsäädännössä edustaja Joaquin Castro esitti blue lacya Teksasin osavaltiokoiraksi. Teksasin edustajainhuone hyväksyi esityksen numerolla 108 15. maaliskuuta 2005 ja senaatti kymmenen päivää myöhemmin. 18. kesäkuuta samana vuonna kuvernööri Rick Perry allekirjoitti säädöksen, ja blue lacysta tuli Teksasin virallinen osavaltionkoirarotu.[2] Jukka Autio toi ensimmäiset kolme blue lacyä suomeen talvella 2014.[12] Suomessa on myös syntynyt ainakin yksi pentue.[13]
Blue lacy on hyvin terve rotu. Koska sitä jalostettiin sukupolvien ajan viljelijöiden ja metsästäjien tarpeiden mukaiseksi, se on tarpeeksi vankka pärjätäkseen vaikeassa maastossa ja vaikeissa työskentelyolosuhteissa. Iho-ongelmia ja ruoka-allergioita voi esiintyä. Diluutioalopeciaa esiintyy harvinaisena.[14]