Boris Leontjevitš Gorbatov (ven. Бори́с Лео́нтьевич Горба́тов; 15. heinäkuuta (J: 2. heinäkuuta) 1908 Petromarjevskin kaivos, nykyinen Luganskin alueen Pervomaisk – 20. tammikuuta 1954 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Boris Gorbatov syntyi virkailijaperheeseen.[1] Hän työskenteli lehtimiehenä ja tuli tunnetuksi komsomolnuorisosta kertovalla pienoisromaanillaan Jatšeika (”Solu”, 1928).[2] Vuonna 1930 hän liittyi NKP(b):n jäseneksi.[3] Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman toteuttamista kuvaa romaani Mojo pokolenije (”Sukupolveni”, 1933). Gorbatovin pääteos on pienoisromaani ”Lannistumattomat” (Nepokorjonnyje, 1943), jonka aiheena on Donetsin laakion työläisten kamppailu saksalaismiehittäjiä vastaan.[4] Teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. V.M. Aleksejevin kanssa käsikirjoitettu elokuva Donetskije šahtjory (”Donetsin kaivosmiehet”, 1950) sai Stalin-palkinnon vuonna 1952.[3]