Boris Lavrenjov

Boris Lavrenjov

Boris Andrejevitš Lavrenjov (ven. Бори́с Андре́евич Лавренёв, 17. heinäkuuta 1891 H’erson – 7. tammikuuta 1959 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Boris Lavrenjov syntyi kirjallisuudenopettajan perheeseen ja valmistui Moskovan yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja puna-armeijan riveissä Venäjän kansalaissotaan.[1][2][3]

Lavrenjov julkaisi ensimmäiset futuristiset runonsa vuonna 1911. Hänen 1920-luvulla ilmestyneet pienoisromaaninsa on omistettu Venäjän vallankumouksen ja kansalaissodan tapahtumille. Kansalaissotaa kuvaava näytelmä Razlom (”Murros”, 1927) teki Lavrenjovista tunnetun kirjailijan. Hänen näytelmänsä Za teh, kto v more (”Niiden puolesta, jotka ovat merellä”, 1945) ja amerikkalaisvastainen Golos Ameriki (”Amerikan ääni”, 1949) saivat Stalin-palkinnon. Lavrenjov toimi pitkään Neuvostoliiton kirjailijaliiton näytelmäkirjailijaosaston sihteerinä, ja vuonna 1954 hänet valittiin kirjailijaliiton hallituksen jäseneksi. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli sotakirjeenvaihtajana.[1][2][3]

Suomennettu teos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jalo sydän (Bolšoje serdtse). Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1951.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 415. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3 (venäjäksi)
  2. ↑ a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 21.8.2013. (venäjäksi)
  3. ↑ a b Gumanitarnyi slovar slovari.yandex.ru. Arkistoitu 27.1.2013. Viitattu 21.8.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]