Brigantit
Brigantit (lat. Brigantes) olivat muinaisessa Britanniassa asunut kelttiläinen heimo. Briganttien alue oli Antoninuksen vallin eteläpuolella, ulottuen Humberin jokisuualueelle idässä ja Mersey-joelle lännessä. Roomalaiset löivät brigantit kahdesti, ennen kuin alistivat heimon lopullisesti noin vuonna 155.[1]
Alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
100-luvulla eläneen kreikkalaisen maantieteilijä Ptolemaioksen mukaan brigantteja eli Ison-Britannian saarella alueella, joka ulottui Pohjanmereltä Irlanninmerelle. Heimojen Civitas-alueista Britanniassa briganttien alue oli kaikkein suurin. Alue käsitti myös roomalais-brittiläisiä kaupunkeja ja linnakkeita, kuten nykyisen Yorkin. Briganttien alue on saattanut ulottua myös hieman Hadrianuksen vallista pohjoiseen. Briganttien laajalla alueella mainitaan historiallisissa lähteissä myös muita heimoja, joten saattaa olla että brigantit olivat jonkinlainen heimojen konfederaatio.[2]
Ison-Britannian lisäksi Ptolemaioksen mukaan brigantteja asui Irlannissa saaren lounaisnurkassa. On mahdollista että alueen asukkailla oli sama nimi vain sattumalta, mutta esimerkiksi molemmilla alueilla sekä Irlannissa ja Isossa-Britanniassa vaikutti myöhemmin sama Brigidin kultti, mikä saattaa viitata tiiviimpiin kulttuurillisiin yhteyksiin saarten välillä. Ptolemaios on kuitenkin ainoa historiallinen lähde, joka mainitsee Irlannin brigantit.[2]
Brigantes ja brigantii-nimillä kutsuttuja heimoja on saattanut olla myös Galician alueella nykyisessä Espanjassa ja Alppien alueella, joilta tunnetaan Brigantium-nimisiä paikannimiä. Kulttuuri on yhdistetty usein belgeihin ja briganttien alue jäi kulttuurin ulkopuolelle.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osissa Isoa-Britanniaa myöhäisellä esihistoriallisella ajalla vallinneesta kulttuurista on käytetty joskus nimitystä rautakausi C, jolle tyypillisiä piirteitä ovat myöhäisen La Tènen kulttuurin metalliesineet, ruukut ja kolikot. Julius Caesar kuvaili sisämaan brittien pukeutuvan eläinten nahkoihin ja harjoittaneen paimentolaisuutta. Brigantit ovat mahdollisesti kuuluneet näihin Caesarin kuvailemiin sisämaan britteihin, vaikkakin heidän tiedetään harjoittaneen myös maataloutta. Briganttien sittemmin tunnetulla alueella oli myös harvempaan rakennettuja linnavuoria verrattuna Englannin eteläosiin tai Walesiin. Briganttien alueen suurempiin keskuksiin lukeutuivat Ingelborough ja Stanwick. Löydöt etenkin Stanwickista ovat olleet runsaita ja paikka on ehkä ollut jonkinlainen pääkaupunki.[2]
Ptolemaioksen ohella briganteista kertoi roomalainen historioitsija Tacitus. Tacitus käsittelee ajanjaksoa Claudiuksen Britannian valloituksesta kuvernööri Agricolan kauteen 43–85 jaa. Tacitus keskittyy briganttien yhteydessä kertomaan etenkin näiden kuningatar Cartimanduan ja tämän aviomiehen sisällissodasta. Myöhemmin brigantteja käsitellään lähinnä vain osana suurempaa roomalaista Britanniaa, eikä ole selvää miten briganttien civitas toimi. Joistakin roomalaisista kirjoituksista voidaan kuitenkin päätellä heimoidentiteetin säilyneen roomalaisen vallan alaisuudessakin. On epäselvää säilyikö briganttien heimoidentiteetti vielä roomalaisajan jälkeenkin. Roomalaisajan jälkeen Britannian pohjoisosaan muodostui Rhegedin kuningaskunta, mutta sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä eikä näin ole selvää, vastasiko se mahdollisesti briganttien entistä civitas-aluetta.[2]