Brittiläinen Guayana British Guiana |
|
---|---|
1814–1966 |
|
Valtiomuoto | kruununsiirtomaa |
Monarkki |
Yrjö III (1814–1820) Yrjö IV (1820–1830) Vilhelm IV (1830–1837) Viktoria (1837–1901) Edvard VII (1901–1910) Yrjö V (1910–1936) Edvard VIII (1936) Yrjö VI (1936–1952) Elisabet II (1952–1966) |
Pääkaupunki | Georgetown |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 231 804[1] km² |
Väkiluku (1924) | 307 391[1] |
Viralliset kielet | englanti |
Valuutta |
Espanjan dollari (vuoteen 1876) Guyanan dollari (1940-luvulle) Brittiläisen Länsi-Intian dollari (1935–1965) Itä-Karibian dollari (1965–1966) |
Tunnuslause |
Damus petimusque vicissim (latinaa: ”Me annamme ja vastapalveluksena otamme”) |
Kansallislaulu | ”God Save the King” / ”God Save the Queen” |
Edeltäjät |
Berbice Demerara Essequibo Suur-Kolumbia |
Seuraaja | Guyana (Commonwealth realm) |
Brittiläinen Guayana[2][3][4] (engl. British Guiana) oli Britannian siirtomaa Brittiläisessä Länsi-Intiassa ja Karibialla vuosien 1814 ja 1966 välillä.[5] Vuodesta 1966 maa on ollut itsenäinen valtio Guyana.[5]
Ensimmäinen Guianan löytänyt eurooppalainen oli sir Walter Raleigh, joka oli englantilainen tutkimusmatkailija. Alankomaalaiset olivat ensimmäiset Guianan asuttaneet eurooppalaiset, perustaen Essequibon ja Berbicen siirtomaat[5] 1600-luvun alussa, ja myöhemmin Demeraran 1700-luvun puolivälissä. Vuonna 1796 Iso-Britannia valloitti nämä kolme siirtomaata ja palautti vuonna 1802 hallinnon takaisin Batavian tasavallalle, mutta valloitti siirtomaat jälleen Napoleonien sotien aikaan.[5] Siirtomaat luovutettiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle vuonna 1814 ja yhdistettiin yhdeksi siirtomaaksi vuonna 1831.[5] Uuden siirtomaan pääkaupunki oli Georgetown[5], joka tunnettiin nimeltä Stabroek vuoteen 1812 asti.
Britannian kehittäessä siirtomaata sokeriruokoplantaaseille he toivat useita afrikkalaisia orjatyövoimaksi alueelle.[6] Guiana itsenäistyi Yhdistyneestä kuningaskunnasta 26. toukokuuta 1966.[7]