Bromihappo

Bromihappo
Tunnisteet
CAS-numero 7789-31-3
PubChem CID 24445
Ominaisuudet
Molekyylikaava HBrO3
Moolimassa 128,908 g/mol
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Bromihappo (HBrO3) on epäorgaaninen yhdiste ja eräs bromin happihapoista. Yhdistettä voidaan käyttää hapettimena. Bromihapon suolat ovat bromaatteja.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bromihappo on suhteellisen pysymätön yhdiste ja tunnetaan ainoastaan vesiliuoksena, jossa on korkeintaan 56 massaprosenttia bromihappoa. Väkevimmissä liuoksissa ja kuumennettaessa se hajoaa bromiksi, hapeksi ja vedeksi. Bromihappo on kuitenkin hieman kloorihappoa stabiilimpi yhdiste. Bromihappo ja sen suolat ovat vahvoja hapettimia ja yhdiste pelkistyy tässä reaktiossa bromidi-ioneiksi. Bromihappo kykenee hapettamaan muun muassa vetykloridin klooriksi, vetybromidin bromiksi ja vetyjodidin jodihapoksi. Bromihappo on vahva happo.[1][2][3][4][5][6]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bromihappoa voidaan valmistaa käsittelemällä bariumbromaatin vesiliuosta rikkihapolla, jolloin veteen niukkaliukoinen bariumsulfaatti saostuu ja bromihappo jää liuokseen. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on hapettaa bromia bromihappoliuoksessa elektrolyyttisesti käyttäen elektrodeina platina- tai lyijydioksidielektrodeja. Kolmas vaihtoehto bromihapon valmistukseen on johtaa bromaattisuolan liuosta happaman ioninvaihtohartsin läpi.[1][2][3][4][5][6]

Bromihappoa voidaan käyttää hapettimena valmistettaessa muun muassa väriaineita.[1] Bromihappoa käytetään yhtenä reagenssina Belousov–Zhabotinsky-reaktiossa[2].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 127. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b c R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 8.3.2016
  3. ↑ a b David Yoffe, Ron, Frim, Shmuel D. Ukeles, Michael J. Dagani, Henry J. Barda, Theodore J. Benya & David C. Sanders: Bromine Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 8.3.2016
  4. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 148. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  5. ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 449. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.3.2016). (englanniksi)
  6. ↑ a b Ronald Rich: Inorganic Reactions in Water, s. 462. Springer, 2007. ISBN 978-3-540-73961-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.3.2016). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]