Bruno Bartoletti

Bruno Bartoletti

Bruno Bartoletti (10. kesäkuuta 1926 Sesto Fiorentino – 9. kesäkuuta 2013 Firenze) oli italialainen kapellimestari. Hän keskittyi oopperaan ja johti vain harvoin muuta ohjelmistoa.[1]

Bartoletti soitti lapsena piccoloa ja pääsi Firenzen konservatorioon opiskelemaan huilun- sekä pianonsoittoa. Hän pääsi myös pianistiksi oopperakoulutuskeskukseen. Hän teki kapellimestaridebyyttinsä Teatro Comunale di Firenzessä johtamalla Rigoletton esityksen vuonna 1953. Vuonna 1956 hän teki Yhdysvaltain-ensiesiintymisensä johtamalla Chicagon Lyric Operassa Trubaduurin, kun Tullio Serafin oli sairastunut ja Tito Gobbi suositellut Carol Foxille Serafinin tuuraajaksi Bartolettia. Vuonna 1964 Bartoletti johti Firenzessä Italian-ensiesityksen Dmitri Šostakovitšin oopperasta Nenä.[1]

Chicagon Lyric Operassa Bartoletti johti kaikkiaan lähes 600 esitystä yli viidestäkymmenestä eri oopperasta. Hän jakoi vuodesta 1964 taiteellisen johtajan aseman siellä Pino Donatin kanssa ja toimi ainoana taiteellisena johtajana vuosina 1975–1999. Viimeisen esiintymisensä siellä hän teki La traviatan esityksessä vuonna 2007. Vaikka hän tuli tunnetuksi italialaisten säveltäjien 1800-luvun ja 1900-luvun alun teosten johtamisesta, hänen ohjelmistoonsa kuuluivat myös muiden muassa Bedřich Smetanan Myyty morsian, Modest Mussorgskin Boris Godunov ja Alban Bergin Wozzeck. Hänellä oli intohimo modernia musiikkia kohtaan, ja hän johti esimerkiksi Krzysztof Pendereckin Paradise Lost -oopperan kantaesityksen vuonna 1978.[1] Benjamin Brittenin Billy Buddin hän johti sen ensimmäisenä esityksenä Yhdysvalloissa vuonna 1970.[2] Bartolettin aloitteesta Lyric Opera muodosti kumppanuuden säveltäjä William Bolcomin kanssa. Bolcom sävelsi kolme tilausoopperaa, jotka kantaesitettiin Lyric Operassa vuosina 1992–2004. Nämä olivat McTeague, A View from the Bridge ja A Wedding.[1]

Bartoletti teki yhteistyötä muiden muassa sellaisten laulajien kuin Catherine Malfitanon, Renata Tebaldin, Grace Bumbryn, Marilyn Hornen, Plácido Domingon, Luciano Pavarottin ja Richard Tuckerin kanssa. Hänen avustamiensa kapellimestareiden joukossa olivat Dimitri Mitropoulos, Vittorio Gui ja Tullio Serafin. Bartoletti toi Daniele Gattin ja Riccardo Chaillyn Lyric Operaan Yhdysvaltain-debyyttejään varten. Hän tuki myös nuoria yhdysvaltalaisia lahjakkuuksia, kuten Leonard Slatkinia, Dennis Russell Daviesia, George Manahania ja Peter Sellarsia.[1]

Bartolettia seurasi Lyric Operan taiteellisena johtajana Matthew A. Epstein. Bartoletti johti uransa aikana myös Teatro dell'Opera di Romassa, Covent Gardenissa, La Scalassa, Grand Théâtre de Genèvessä ja Teatro Colónissa.[1] Hän sai Firenzen kunniakaupunkilaisen tunnustuksen vuonna 2009.[2] Hänen lapsuudesta saakka tuttu vaimonsa Rosanna kuoli vuonna 2011. Bartoletti itse kuoli Firenzessä päivänä ennen 87-vuotispäiväänsä. Hänellä oli tyttäret Chiara ja Maria sekä lapsenlapsia.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]