Buddhalaisuus on merkittävä vähemmistöuskonto Yhdysvalloissa. Mikäli kristinusko niputetaan yhdeksi uskonnoksi, johon kuuluu 70,6 % amerikkalaisista, buddhalaisuus on maan neljänneksi suurin järjestäytynyt uskonto, jota harjoitti noin 0,7 % väestöstä.[1]
Buddhalaisuus saapui Yhdysvaltoihin 1800-luvun puolessa välissä pääsääntöisesti kiinalaisten siirtolaisten mukana. 1800-luvun lopulla alkoivat saapua myös japanilaiset, jotka toivat myös oman versionsa buddhalaisuudesta. Aluksi uskonto keskittyi selkeästi länsirannikolle ja esimerkiksi vuonna 1875 San Franciscon kiinalaiskorttelissa oli kahdeksan temppeliä. Ensimmäiset buddhalaiset yhdistykset Young Men's Buddhist Association ja Buddhist Mission of North America perustettiin vuonna 1898.[2]
1940-luvulla amerikanjapanilaiset joutuivat valtionjohtoisten vainojen kohteeksi Yhdysvalloissa, koska Yhdysvallat oli sodassa Japania vastaan. Presidentti Roosevelt allekirjoitti presidentin asetuksen (nr 9066), jolla 120 000 amerikanjapanilaista pakkosiirrettiin keskitysleireille tarkkailtavaksi. Buddhalaisuus oli monille tärkeä selviytymiskeino ja buddhalaisia rituaaleja, kuten häitä ja hautajaisia, toimitettiin leireillä niin pitkälle kuin mahdollista.[3]
Yhdysvaltain valkoiseen väestöön kuuluvat alkoivat kääntyä buddhalaisuuteen suuremmissa määrin 1960-luvulta alkaen, mikä oli osa vastakulttuuria siihen aikaan.[4] Myös kiinnostus meditaatioon sai ihmisiä kääntymään buddhalaisuuteen.[5]
Kaikista osavaltioista Havaijilla on suurin määrä buddhalaisia suhteutettuna väestön lukumäärään: 8 % osavaltion väestöstä on buddhalaisia.[6] Pohjois-Mariaaneilla buddhalaisia on 10 % koko väestöstä.[7]
Suurin osa amerikkalaisista ei ole perinteisesti suhtautunut buddhalaisuuteen uskontona, koska siinä ei ole jumalia, monimutkaisia rituaaleja tai näkyvää papistoa. Buddhalaisuus on kuitenkin muuttunut uskonnollisemmaksi aina 1900-luvulta alkaen.[5]
Koko maan buddhalaisesta väestöstä noin ⅔ kuuluu aasialaistaustaisiin amerikkalaisiin. Loput ovat suurimmaksi osaksi valkoisia, ja näiden kahden ryhmän välillä on ollut jonkin verran kitkaa liittyen esim. buddhalaisuuden edustamiseen valtaväestön keskuudessa.[4]