Buffalo soldier (suom. Puhvelisotilas) oli alun perin Pohjois-Amerikan intiaanien antama nimitys Yhdysvaltain 9. ja 10. ratsuväkirykmentin afroamerikkalaisille sotilaille, jotka osallistuivat 1800-luvun loppupuolen intiaanisotiin. Nimityksen käyttö laajeni koskemaan kaikkia vuonna 1866 perustetuissa rykmenteissä palvelleita afroamerikkalaisia joukkoja eli ratsuväkirykmenttien lisäksi myös 24. ja 25. jalkaväkirykmenttejä.[1] Nimityksen alkuperäisestä perustelusta ei ole täyttä varmuutta, mutta sen uskotaan viittaavaan puhvelin kiharaista harjaa muistuttavaan sotilaan tukkaan sekä rohkeuteen ja peräänantamattomuuteen, mitkä intiaanien mukaan olivat puhveleille ominaisia luonteenpiirteitä.[2]
Yhdysvaltain sisällissodan aikana Pohjoisvaltiot perustivat useita väliaikaisia mustia sotilasrykmenttejä, mutta kongressi perusti varsinaiset Buffalo soldier -rykmentit rauhanajan sotilasyksiköiksi vasta sisällissodan jälkeen vuonna 1866. Alkuperäisen lain mukaan kaikkien buffalo soldier -yksiköiden upseerien piti olla valkoihoisia.[1] Buffalo soldier -yksiköt palvelivat intiaanisotien lisäksi muun muassa Espanjan ja Yhdysvaltain sodassa 1898 ja Filippiinien ja Yhdysvaltain sodassa 1899–1902. Sellaisinaan niitä ei osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan, mutta toisessa maailmansodassa osa rykmenteistä osallistui taisteluihin Tyynellämerellä, Pohjois-Afrikassa ja Italiassa. Viimeiset Buffalo soldier -rykmentit olivat mukana vielä Korean sodassa 1950-luvun alussa. Sodan ollessa vielä käynnissä erilliset mustat yksiköt lakkautettiin ja niissä palvelleet siirrettiin muihin yksiköihin.