Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Buhund | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Norja |
Määrä | Suomessa rekisteröityjä 235[1] |
Rodun syntyaika | ikivanha |
Alkuperäinen käyttö | paimenkoira, pihakoira, vahtikoira, metsästyskoira |
Nykyinen käyttö | seurakoira, palveluskoira |
Muita nimityksiä | norjanpystykorva, norjanpaimenkoira, norsk buhund, Norwegian Buhund, buhund norvegien, Norwegischer Buhund, buhund noruego, norra õuekoer |
FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 3 Pohjoiset vahti- ja paimenkoirat #237 |
Ulkonäkö | |
Paino | 12–18 kg |
Säkäkorkeus |
uros 43–47 cm narttu 41–45 cm |
Väritys | kellertävän eri sävyt tai musta |
Buhund (norj. norsk buhund), myös norjanpystykorva tai norjanpaimenkoira, on Norjasta kotoisin oleva pystykorvainen koirarotu. Se on läheistä sukua muille pohjoismaisille pystykorville kuten islanninlammaskoiralle[2], länsigöötanmaanpystykorvallelähde? ja jämtlanninpystykorvallelähde?, sekä myös shetlanninlammaskoiralle[2].
Buhund on hieman keskikokoista pienempi pystykorvainen ja kippurahäntäinen koira. Ruumiinrakenne on neliömäinen ja tasapainoinen. Väritys on musta tai vehnänvärinen, joko valkoisilla laikuilla tai ilman. Vehnänvärisen koiran värisävy voi vaihdella hyvin vaaleasta punertavaan ja sillä voi olla myös mustat karvojen kärjet. Silmät ja kirsu ovat mustat, ja myös musta maski sallitaan. Kaksikerroksinen turkki on helppohoitoinen ja tarvitsee harjausta oikeastaan vain karvanlähtöaikaan kaksi kertaa vuodessa.
Luonteeltaan buhund on ystävällinen ja tulee hyvin toimeen sekä ihmisten että muiden eläinten kanssa. Rotu on liikkuvainen, valpas, energinen ja nopea oppimaan, minkä vuoksi se soveltuu hyvin erilaisten koiraurheilulajien kuten agilityn ja tokon harrastamiseen. Siksi se tarvitsee myös kohtalaisen paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, eikä sitä pitäisi jättää pitkiksi ajoiksi yksin.
Buhund on rotutyyppinä tuhansia vuosia vanha.[3] Muiden pohjoismaisten pystykorvien tapaan se polveutuu viikinkien käyttämistä pystykorvaisista koirista.[4] Alun perin koiria käytettiin lampaiden paimennuksessa sekä piha- ja vahtikoirina, jossain määrin myös metsästyksessä.[3] Koirat kulkivat viikinkien mukana pitkilläkin matkoilla jopa merellä. Nimi buhund tulee norjan sanoista "bu" (asumus tai piha) ja "hund" (koira), ja sitä käytettiin ensi kerran 1600-luvulla. Vastaavanlaisten koirien jäännöksiä on löydetty viikinkiaikaisista haudoista.[2]
Norjalainen rotuyhdistys Norsk Buhundklubb perustettiin vuonna 1939, ja neljä vuotta myöhemmin FCI kelpuutti buhundin omaksi rodukseen.[2] Norjan ulkopuolella buhundeja on nykyään melko vähän.[4] Niitä käytetään jossain määrin myös palvelustehtävissä, kuten poliisikoirina.lähde?