Burning Man -tapahtuma on viikon pituinen radikaali festivaali, joka pidetään vuosittain Yhdysvalloissa Nevadan aavikolla 75000:n asukkaan tilapäiskaupunki Black Rock City:ssä. Maailman suurimmaksi ulkoilmataidetapahtumaksi[1] nimettyä festivaalia ja sen ympärillä olevaa yhteisöä on kutsuttu myös Piilaakson luovaksi selkärangaksi. Teknologiayrityksistä esimerkiksi Google on Stanfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen perusteella toteuttanut siellä johtoryhmilleen johtamisen kehittämisen työpajoja.[2] Tapahtuman vakituisia vierailijoita ovat muun muassa Elon Musk, Paris Hilton, Susan Sarandon, Katy Perry sekä Tanskan kuningas Frederik X.[3][4][5] Tapahtuma on saanut kritiikkiä eksklusiivisuudestaan[6], mitä vastaan järjestäjät ovat pyrkineet taistelemaan lanseeraamalla uusia yhteisön kulttuuria ohjeistavia ohjesääntöjä.[7][8]
Festivaali sai alkunsa vuonna 1986 San Franciscosta Baker Beach -rannalta ja vuonna 1990 se siirtyi nykyiseen toteutusympäristöön Nevadan autiomaahan viranomaisten kiellettyä sen toteutuksen Baker Beach:lla. Tapahtuma huipentuu viikonloppuna, jolloin poltetaan suuri puinen The Man -installaatio, sekä yhteisölle keskeinen, usein jäähyväisrituaaleihin keskittyvä, The Temple -installaatio.[9][10]
Burning Man -tapahtumat noudattavat 10 periaatteen toimintafilosofiaa.[11] Yhteisöjä ja tapahtumia ohjaavat toimintaperiaatteet ovat:[12]
Näistä etenkin lahjatalous on merkittävä elementti niin tapahtuman kuin yhteisön identiteetin rakentumisessa.[13] Lahjatalouden periaate perustuu jakamiseen, anteliaisuuteen ja yhteisöllisyyteen, jossa vastineettomat lahjat ovat keskeisessä roolissa.[14] Osallistujat tuovat tapahtumiin mukanaan erilaisia taitojaan, resurssejaan sekä lahjojaan, joita he haluavat jakaa muiden kanssa. Näitä lahjoja voivat olla esimerkiksi taide-esitykset, työpajat, ruoka, juoma, hoiva tai yllättävät kohtaamiset. Antropologi Graham St. Johnin mukaan Burning Man pyrkii filosofiallaan muistuttamaan, että taloudellisen vaurauden mittari ei ole rahassa, vaan se voi olla myös jakamisessa, yhteistyössä sekä yhteisön tukemisessa.[13]
Princetonin yliopiston tutkimusryhmän havainnot Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa osoittivat, että transformationaaliset, elämää mullistavat, kokemukset Burning Man -tapahtumissa olivat yleisiä, ne lisääntyivät ajan myötä ja ne olivat tunnusomaisia yleiselle yhteenkuuluvuuden tunteelle. Tutkimuksen löydökset viittaavat siihen, että festivaalikokemukset voivat liittyä pysyviin muutoksiin yksilön moraalissa.[15]
Suomalaisesta Space on Fire -hankkeesta toteutettu tutkimus syventyi psykologisen turvallisuuden teemaan. Hallinnon tutkimus -lehdessä julkaistujen löydösten perusteella projektiryhmä koki radikaalin korkeaa psykologista turvallisuutta, jonka mahdollisti taideprojektin konseptin määrittely itseohjautuvan yhdessätekemisen kautta. Yhdessä toteutettu määritelmä, vahva yhteinen visio sekä omistajuus vapaaehtoistyöhön perustuneessa hankkeessa mahdollistivat osallistujille vapauden valita roolinsa, mikä puolestaan toi yksilöille rohkeutta oppia uutta.[16] Black Rock Cityä on tutkittu myös kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Antropologi Katherine Chenin mukaan tutkimalla millä tavoin tilapäisorganisaatiot koordinoivat ponnisteluja luovan konteksin ekstreme-ympäristöissä voimme ymmärtää millä tavoin kaupunkisuunnittelussa voidaan stimuloida kansalaisten luovaa potentiaalia.[17]
Festivaali toimii myös extreme-toimintaympäristöjen testialustana. Esimerkiksi Yhdysvaltojen armeijan Navy Seals -erikoisjoukot ovat harjoitelleet epävarmuudessa johtamista Black Rock Cityssä[18] ja lukuisat teknologiayritykset ovat vieneet johtajiaan rekrytointiprosessien aikana tapahtumaan.[2] MIT -yliopisto on testannut tapahtumassa verkostoteorian toimivuutta[19] sekä toteuttanut tapahtumaan tekstiilien käyttöä rakennusmateriaalina tutkineen installaation.[20] Lisäksi tapahtumaa käytetty alustana haastavien toimintaympäristöjen, kuten sota-alueiden, datankeräykseen suunnitellun Tarinanjakokuutio -menetelmän pilottitestaukseen.[21]
Burning Man -yhteisön jäsenet järjestävät kulttuurin filosofisen eetoksen mukaisia tapahtumia mm. Etelä-Afrikassa, Kiinassa, Israelissa, Marokossa, Uudessa-Seelannissa, Brasiliassa sekä varsin yleisesti eri Euroopan maissa.[22][23] Pohjoismaiden suurin Burning Man -tematiikan tapahtuma on Ruotsissa järjestettävä 4000 osallistujan viikon mittainen The Borderland -festivaali[24], jota on tutkittu myös kaupunkisuunnittelun ja itseohjautuvuuden näkökulmasta.[25] Osa tapahtumista on virallisesti yhteydessä Burning Man -organisaatioon Burning Man Regional Networkin kautta, mikä edellyttää yleensä tapahtuman noudattavan yleistä filosofiaa sekä täyttävän tietyt Burning Man -organisaation määrittelemät turvallisuusstandardit.[26] Suomessa ei järjestetä virallista Burning Man -festivaalia, mutta Helsingissä on järjestetty vuotuista sen filosofiaan pohjautuvaa Helsinki Decompression -yhteisötaidetapahtumaa vuodesta 2015.[27] Globaali Burning Man -yhteisö järjestää myös vuotuisia johtamiseminaareja, joista vuoden 2024 tapahtuma oli Tallinnassa.[28]
Suomalainen Burning Man -yhteisö on toteuttanut lukuisia yhteisötaiteen pitkittäishankkeita Black Rock Cityyn Vertaiskulttuuri Eldis ry:n toimesta.[29][30]
Hankkeista on jalostunut suomalainen Black Rock Sauna Society (BRSS) saunaleiri Black Rock Cityyn, joka tarjoaa konttisaunakokemuksia festivaalin osallistujille (2023–).
Tapahtuma ainoa maksullinen kulutuspalvelu on jään myynti, jonka tulot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.[31] Tilaisuudessa ei sallita muuta kaupankäyntiä ja osallistujien on tuotava mukanaan tarvitsemansa ruoka, vesi sekä leirintävarusteet. Osallistujien on myös vietävä pois jätteensä sekä likavetensä Burninig Man Sustainability Roadmap -suunnitelman mukaisesti.[32] Päivällä lämpötilat kohoavat usein yli kolmenkymmenen asteen ja yöllä voivat vajota jopa lähelle nollaa, mikä tekee leiriytymisestä vaativaa. Voimakkaat tuulet ja pölyn aiheuttama näkyvyyden laskeminen muutamaan metriin ovat myös yleisiä.[33] Sateen sattuessa tilaisuuden alustana toimiva kuivunut järvenpohja muuttuu toisinaan mutavelliksi, viimeksi vuonna 2023.[34]
Burning Man -tapahtumaa on kritisoitu sen tuottamasta ympäristöongelmasta, mikä johtuu pääasiassa materiaalin kuljetuksesta syrjäiselle alueelle sekä osallistujien lentomatkustukseen liittyvästä hiilijalanjäljestä. Lisäksi tapahtumaa on arvosteltu Burning Mania muovisista vesipulloista, jotka päätyvät kaatopaikoille, sekä näyttävistä tulista ja räjähdyksistä.[35]
Burning Man on houkutellut useita miljardöörejä ja julkkiksia, jotka majoittuvat halveksuen nimetyissä plug-n-play- tai turnkey -leireissä, jotka koostuvat yleensä ylellisistä asuntoautoista ja luksusmukavuuksista. Turnkey -leirin osallistujat saapuvat tilapäiskaupungin lentokentälle yksityiskoneilla, josta heidät ajetaan leireilleen missä palveluista vastaavat palkatut avustajat "sherpat".[36] Monet festivaalin osallistujat ovat arvostelleet näiden leirien eksklusiivisia käytäntöjä. Edesmennyt Burning Man perustaja Larry Harvey kirjoitti, että rikkaiden leirit ovat myös ristiriidassa Burning Manin periaatteiden kanssa, mutta on samalla sanonut, että rikkaiden osallistuminen on hyödyksi Burning Manille.[37] Vuonna 2016 White Ocean -leirissä tapahtunutta rikkaiden osallistumista vastaan toteutettua vandalismia kuvailtiin "vallankumoukseksi" näitä osallistujia vastaan.[38] Burning Man Project -organisaatio on pyrkinyt vastaamaan tähän kritiikkiin Cultural Course Correction -ohjelmallaan.[39]