Cải lương

Cải lương (suom. uudistettu teatteri[1]) on vietnamilaisen oopperan tai teatterin muoto. Cải lương on saanut alkunsa Etelä-Vietnamissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Se perustuu aikaisempaan hát bội -oopperaan, johon on yhdistetty nykyaikaisempia piirteitä ja etelävietnamilaista musiikkia ja laulua.

Cải lươngin suosio oli suurimmillaan 1930-luvulla. Sittemmin sen suosiota ovat syöneet muut viihdemuodot, mutta se on edelleen suosituin vietnamilaisista teatterimuodoista.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cải lương-laulaja Ngọc Huyền.

Ranskan siirtomaavallan alettua Vietnamissa vuonna 1858 vietnamilaiseen kulttuuriin alkoi saapua voimakkaita vaikutteita länsimaista. Vaikutus tuntui etenkin kaupunkien ranskalaisissa kouluissa opiskelleen uuden yläluokan parissa. Cải lương yhdisteli uudempia elementtejä jo olemassolleeseen hát bội -oopperaan. Cải lương sai alkunsa Mekongjoen suiston seudulla 1900-luvun alussa.[2] Alun perin cải lươngin esittäjät istuivat paikallaan etelävietnamilaisia kappaleita esittäen, mutta pian esitykseen alettiin yhdistellä liikkeitä, juonia, pukuja ja niin edelleen. Erityisen tunnetuksi cải lương -kappaleista tuli Cao Văn Lầun kirjoittamasta melodiasta Vọng cổ. Suosituimmillaan cải lương oli 1930-luvulla. Samaan aikaan vanhemman hát bộin suosio laski. Nykyisin cải lương on suosituin vietnamilaisen teatterin muodoista, vaikka etenkin toisen maailmansodan jälkeen senkin suosiota ovat syöneet uudet viihdemuodot, kuten elokuvat.[3]

Piirteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soittimia esillä cải lương-aiheisessa taidenäyttelyssä.

Cải lươngia kuvaillaan useimmiten musiikilliseksi teatteriksi tai oopperaksi. Noin 60 % cải lương -näytelmistä sisältää musiikkia ja laulua. Vọng cổ on tärkein yksittäisistä melodioista ja sen mukaan esitetään noin 20 eri kappaletta. Vọng cổlla on usein kaksi esittäjää ja laulettujen osioiden välillä voi olla puhuttuja repliikkejä näyttelijöiden välillä. Laulajan tulee osata välittää näytelmän tunteet laulunsa kautta, jossa painotetaan heti ensimmäistä nuottia. Usein cải lương -esitystä mennään seuraamaan nimenomaan jonkun tietyn laulajan esityksen takia. Laulaja laulaa yleensä muutaman sanan, ennen kuin esityksen soittajat alkavat säestää laulua. Cải lương -orkesteri sisältää kieli-, puhallin- ja lyömäsoittimia, kuten esimerkiksi đàn tranh, đàn nhị, sáo, sekä nykyaikaisemmat viulu ja kitara.[2]

Cải lương -näytelmien teemat voidaan jakaa historiallisiin ja nykyaikaisiin. Historialliset näytelmät kertovat usein Kiinan tai Vietnamin legendaarisen historian tarinoita. Näyttelijät esittvät usein kuninkaita, kuningattaria ja sotureja historiallisissa puvuissa. Nykyaikaisten näytelmien teema on usein nykyaikainen yhteiskunta, romanttiset tarinat, sekä perhe- ja muut sosiaaliset suhteet.[2] Esityksissä hyödynnetään tavallisesti esimerkiksi nykyaikaista näyttämötekniikkaa ja valoefektejä.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit, s. 332. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X
  2. ↑ a b c Siyuan Liu: Routledge Handbook of Asian Theatre, s. 364-366. Routledge, 2016. ISBN 9781317278863 Google-kirjat. (englanniksi)
  3. ↑ James R. Brandon: Theatre in Southeast Asia, s. 75-76. Harvard University Press, 2009. ISBN 9780674028746 Google-kirjat. (englanniksi)