Cadillac Eldorado

Cadillac Eldorado
1959 Cadillac Eldorado Biarritz
1959 Cadillac Eldorado Biarritz
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Valmistaja Cadillac
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1952-2002
Luokka Full-size
Seuraaja Cadillac CTS Coupe

Cadillac Eldorado on yhdysvaltalaisen Cadillacin valmistama luksusauto, jota valmistettiin vuodesta 1953 vuoteen 2002 kahdeksassa sukupolvessa.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cadillac lanseerasi Eldoradon mallistonsa huipulle ja esitteli sen mallivuodelle 1953. Eldoradon tarkoitus oli erottua kaikista muista autoista kaikkinaisella loistokkuudellaan ja suurilla tehoillaan. Eldoradoa oli kuitenkin saatavana ainoastaan 2-ovisena convertiblenä[2] ja lisäksi se ylihinnoiteltiin lähes puolet kalliimmaksi kuin muut Cadillacit.[3] Eldoradon kysyntä ei vastannut odotuksia ja vuoden 1953 mallia valmistettiin vain 532 kappaletta.[4]

Seuraavana vuonna Cadillac alensi tuntuvasti Eldoradon hintoja (vuosimalli 1953 maksoi 7750 dollaria, 1954 puolestaan 5738 $.[5] Maltillisempi hinnoittelu lisäsi myyntiä ja vuoden 1954 aikana Eldoradosta tuli filmitähtien ja poliitikkojen auto Marilyn Monroesta Dwight Eisenhoweriin.[4] [3] Vuoden myynti oli 2150 kappaletta.[6] Kaksi seuraavaa vuotta kasvattivat Eldoradon menestystä ja sen hinnat lähtivät uuteen nousuun. Mallistoon tuli convertiblen lisäksi hardtop-korimalli, mikä sai nimekseen Eldorado Seville.[6] Tätä ei pidä sekoittaa myöhempään, vuosien 1976-2004 Cadillac_Seville-mallistoon, mikä kilpaili Euroopan keskikokoisten sedan-autojen kanssa.

1959 Eldorado Brougham (Pinin Farina)

Vuosina 1957–1958 Cadillac kokeili ilmajousitusta 4-ovisessa (takaovet kaappariovia), tuolloin monissa Yhdysvaltain osavaltioissa kielletyllä nelivalojärjestelmällä varustetussa, laajalti käsityönä valmistetussa Eldorado Brougham -mallissaan. Vuosimallia 1957-1958 valmistui yhteensä 704 kappaletta[7]. Brougham sai muotoilujohtaja Harley Earlin valintoina tunnusmerkikseen General Motorsin Motorama-näyttelyjen koeautojen Orleans (1953: panoraamalasit ja ensimmäinen 4-ovinen hardtop-katto[8]) sekä El Camino (1954: harjatusta ruostumattomasta teräksestä tehty katto) piirteitä. Vähäisten koriste- ja tekniikka-erojen ohella 365 kuutiotuuman V8-moottori tuotti vuoden 1957 kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella 325 hevosvoiman nimellistehon, ja vuonna 1958 kolmella tuplakaasuttimella (nk. Tri-Power) 335 hevosvoimaa[7]; Eldorado Broughamiin asennettaviksi valittiin tuotannosta vain kokeissa kaikkein hiljaisimmat moottoriyksilöt[7]. Ostajakunta piti enemmän tutuista ja turvallisista ratkaisuista, eikä suostunut maksamaan jo perusvarustuksella[7] suunnatonta 13 074 dollarin hintaa Brougham-mallin teknisistä kokeiluista[9], sillä Rolls-Royce -mallit maksoivat tuolloin noin 10 000 dollaria[7], ja pääkilpailijaksi nähdyn Lincoln Continental (2.sukupolvi) hinta 9 517 dollaria [10]. Vuosimallin 1958 Eldorado Brougham-autoyksilön todellinen tuotantokustannus oli 23 000 dollaria[11], ja kanadalainen autokeräilijä Steve Plunkett esittää, että sen erikoisen teräskaton valmistaminen virheettömäksi oli vaikea.

Vuodelle 1959 neliovisen Eldorado Broughamin valmistus ulkoistettiin Pinin Farinalle kustannussyistä (käsityön suuri osuus), ja koska tarpeelliset lisätyöt olivat häirinneet Fleetwood-divisioonan koritehtaan prosesseja. Häiriö oli havaittu merkittäväksi vuosien 1957-1958 Eldorado Broughameissa, joita valmistui vain yksi kappale per tuotantopäivä[12]. Vuosimallin 1959 valmistusmäärä 100 jäi 99 kappaleeseen, sillä yksi autoista tärveltyi Aiheesta muualla-osion mallin esittelyvideon mukaan laivauksessa Long_Beachissa. Kolmella sivuikkunalla varustettu limusiinikatto poikkesi Cadillac-vakiomallien kattorakenteesta mm. taaksepäin kallistetuilla etutolpilla enteillen vuoden 1961 muutosta, ja se palasi tavanomaisiin edestä saranoituihin oviin (kuva). Lennokkaiden vuosimallin 1959 vakiosiipien sijaan Brougham oli jo saanut hillityt vuosimallin 1960 siivet takalokasuojiinsa. Pininfarina valmisti lisäksi 101 kappaletta vuosimallin 1960 Eldorado Brougham-mallia, mikä edellisvuoden tavoin oli muotoiltu hillitysti, kromikoristeita vähennetty sarjamallin verrattuna, ja korisaumat tinattu näkymättömiin. Molemmat vuosimallit käyttivät Cadillacin 130 tuuman alustaa, ja korin pituus ja leveys oli samat 225 ja 80 tuumaa kuin Cadillac-sarjamalleissa pois lukien pidennetyt limusiiniversiot. Moottori oli 390 kuutiotuuman ja 345 hevosvoiman V8[13], ja varustettu Hydramatic-automaattivaihteistolla. Hankaluuksia aiheuttanut ilmajousitus oli säilytetty vielä näissä erikoismalleissa, joiden valmistuksen päättyessä se jäi pois. Pienen valmistusmäärän ja alkuperäisen korkean myyntihinnan vuoksi elegantit Pininfarina-Eldoradot ovat eräitä harvinaisimpia ja kalleimpia Cadillac-klassikkomalleja. Ne olivat myös viimeiset käsityönä valmistetut Cadillac-mallit[14].

Cadillacin vuonna 1970 esittelemä, ja vuoteen 1977 asti ainoa moottorivaihtoehto oli jättimäinen 500 kuutiotuuman l. 8,2 litran V8 moottori[15]. Tuolloin vaihtoehdoksi tuli pienempi 425 kuutiotuuman l. 6,9 litran V8-moottori. Vuoden 1976 Bicentennial Edition -avoauto, 200 kappaleena Cadillac-yhtiön 200-vuotisjuhlan kunniaksi valmistettu erikoismalli on 7. sukupolven Eldoradon halutuin versio[15]: ostamista jonotettiin, ja niistä pyydettiin jopa 20 000 dollaria, joka merkitsi kaksinkertaista listahintaa.[16]. Vuosi 1976 merkitsi samalla myös Eldoradolle ja koko Cadillacille erään aikakauden vääjäämätöntä loppua, sillä tuona vuonna Cadillac poisti viimeisenä amerikkalaisena autonvalmistajana kangaskaton autoistaan.

Sukupolvet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ensimmäinen sukupolvi (1953)
    Ensimmäinen sukupolvi
    (1953)
  • Toinen sukupolvi (1954–1956)
    Toinen sukupolvi
    (1954–1956)
  • Kolmas sukupolvi (1957–1960)
    Kolmas sukupolvi
    (1957–1960)
  • 1958 Eldorado Brougham (erikoismalli)
    1958 Eldorado Brougham (erikoismalli)
  • Neljäs sukupolvi (1961–1964)
    Neljäs sukupolvi
    (1961–1964)
  • Viides sukupolvi (1965–1966)
    Viides sukupolvi
    (1965–1966)
  • Kuudes sukupolvi (1967–1970)
    Kuudes sukupolvi
    (1967–1970)
  • Seitsemäs sukupolvi (1971–1978)
    Seitsemäs sukupolvi
    (1971–1978)
  • Kahdeksas sukupolvi (1979–1985)
    Kahdeksas sukupolvi
    (1979–1985)
  • Yhdeksäs sukupolvi (1986–1991)
    Yhdeksäs sukupolvi
    (1986–1991)
  • Kymmenes sukupolvi (1992–2002)
    Kymmenes sukupolvi
    (1992–2002)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Burness, Tad: American Car Spotters Guide 1940 - 1965. Motorbooks Intl; Rev Enl edition, 1978. ISBN 978-0879380571 (englanniksi)
  • Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946-1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274 (englanniksi)
  • Kelly, Flory J.: American Cars, 1946-1959: Every Model, year by year. Krause Publications, 2008. ISBN 978-0786432295 (englanniksi)
  • Langworth, Richard: Great American Automobiles of the 50's. Beekman House; 1 St UK edition, 1989. ISBN 0-85429-738-3 (englanniksi)
  • Langworth, Richard: Car of the 50's. Beekman House, 1981. ISBN 0-517-262789 (englanniksi)
  • Sedgwick, Michael: Auto 1950- ja 1960-luvulla. Beekman House, 1981. ISBN 9512038218
  • Wilson, Quentin: Suuri autokirja: Legendaariset autot. readme.fi, 2014. ISBN 9789522208651 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Cadillac Eldoraso History edmunds.com. Viitattu 20.7. 2015. (englanniksi)
  2. ↑ Kelly 2008. s. 480.
  3. ↑ a b Wilson 2014. s. 102.
  4. ↑ a b Langworth 1989 s. 29.
  5. ↑ Burness 1978. s. 101.
  6. ↑ a b Kelly 2008. s. 554.
  7. ↑ a b c d e Koch, Jeff: Eldorado Faceoff - 1957-58 Cadillac Eldorado Brougham (Laaja artikkeli vuosien 1957 ja 1958 Eldorado Brougham-malleista ja niiden parannuksista) Hemmings Stories. 22.9.2018. hemmings.com: Hemmings. Viitattu 7.3.2023. (englanniksi)
  8. ↑ GM Photo Store: 1953 CADILLAC ORLEANS SHOW CAR POSTER (Orleans-koeauto 1953, pienoiskuva ja plakaatin tilaussivu) GM Photostore: GM. Viitattu 7.3.2023. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Sedgwick 1981. s. 82.
  10. ↑ Ruch, Mechtel: Cadillac Eldorado Brougham just crazy (kuvallinen verkkoartikkeli) (Eldorado Brougham kilpailijaksi Lincoln Continental (Mk. 2) -automalliin) Radical Mag. 2018. CH 3425 Koppigen, Sveitsi: radical-mag.com. Viitattu 28.10.2024. (saksaksi)
  11. ↑ toimitus: Cadillac Eldorado Brougham - ganz, ganz oben 12.09.2021. Schützenstrasse 19, CH 8902 Urdorf: Auto-illustrierte. Viitattu 24.10.2024. (saksaksi)
  12. ↑ Toimitus: 1957-1958 Cadillac Eldorado Brougham (Laaja 1957-1958 Eldorado Brougham-artikkeli) notoriousluxury.com. notoriousluxury.com. Viitattu 11.5.2022. (englanniksi)
  13. ↑ RM Sotheby`s: 1959 Cadillac Eldorado Brougham by Pinin Farina (Huutokauppaesite) RM Sotheby`s. syksy 2018. RM Sotheby`s. Viitattu 18.10.2024. (englanniksi)
  14. ↑ 1959-1960 Cadillac Eldorado Brougham (vuosien 1959 ja 1960 Eldorado Brougham-limusiinit) notoriousluxury.com. notoriousluxury.com. Viitattu 11.5.2022. (englanniksi)
  15. ↑ a b Gillogly, Brandon: 1971–78 Eldorado: The end of the big-block Cadillac convertible (Viimeinen jättimäisten Cadillac Eldoradojen sukupolvi 1971-1978) Hagerty`s. 27.7.2019. hagerty.com: Hagerty. Viitattu 7.3.2023. (englanniksi)
  16. ↑ Wilson 2014. s. 111.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • [1] Even a Classy Glove Box ! 1958 Cadillac Eldorado Brougham & Ride on My Car Story with Lou Costabile. 1958 Eldorado Broughamin laaja esittely ja ajo, 16:29 min (englanniksi)
  • [2] American Day - 1959 Cadillac Eldorado Brougham. 1959 Pininfarina Eldorado Broughamin esittely, 7:53 min (englanniksi)