Calvin de Haan | |
---|---|
De Haan edustamassa New York Islandersia vierasottelussa tammikuussa 2015 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. toukokuuta 1991 Carp, Ontario, Kanada |
Kansalaisuus | Kanada |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Carp Lad[1][2] |
Pelipaikka | puolustaja |
Maila | vasen |
Pituus | 185[3] cm |
Paino | 89[3] kg |
Seura | |
Seura | Colorado Avalanche |
Sarja | NHL |
Pelinumero | 44 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2011– |
Aik. seurat |
Oshawa Generals (OHL) Bridgeport Sound Tigers (AHL) New York Islanders (NHL) Chicago Blackhawks (NHL) Carolina Hurricanes (NHL) Tampa Bay Lightning (NHL) |
NHL-varaus |
12. varaus, 2009 New York Islanders |
Calvin de Haan (s. 9. toukokuuta 1991 Carp, Ontario, Kanada)[3][4] on kanadalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa NHL-joukkue Colorado Avalanchessa. Hän oli New York Islandersin ensimmäisen kierroksen varaus vuodelta 2009.[5] De Haanin ammattilaisura alkoi kaudella 2011–2012, jolloin hän pelasi pääosin Islandersin farmijoukkueessa Bridgeport Sound Tigersissa. Islandersin vakiokokoonpanossa NHL:ssä hän oli kaudesta 2013–2014 vuoteen 2018 asti, jolloin hänet kaupattiin Carolina Hurricanesiin.[3] Vuonna 2022 hän palasi Hurricanesiin edustettuaan kolme kautta Chicago Blackhawksia.[6]
De Haan on edustanut Kanadaa nuorten MM-kisoissa vuosina 2010 ja 2011, joista hänellä on kaksi hopeamitalia.[3] Hän oli aikuisten tasolla mukana Kanadan hopeaa voittaneessa joukkueessa MM-kisoissa 2017.[3]
Calvin de Haan aloitti jääkiekkouransa isänsä Bill de Haanin valmentamana West Carletonin juniorijoukkueessa vuonna 1995.[7] Vuonna 2002 hän siirtyi Ottawa Valley Titansin joukkueeseen OEMHL-liigaan, jossa hän pelasi vuoteen 2007.[7] De Haan varattiin OHL-seura Oshawa Generalsiin kolmannella kierroksella, 50. pelaajana vuoden 2007 OHL Priority Selectionissa.[3] Ennen siirtymistään Generalsiin hän pelasi yhden kauden CJHL-seura Kemptville 73’s:ssa[3] Kyseisellä kaudella de Haan teki 58 pelissä tehot 3+39 ja hänet valittiin CJHL:n vuoden tulokkaaksi.[3]
De Haan teki Ontario Hockey Leaguessa tulokaskaudellaan 2008–2009 tehot 8+55=63 ja oli liigan seitsemänneksi tehokkain puolustaja.[8] Hänet valittiin kauden päätteeksi tulokkaiden tähdistöön.[3] Kaudella 2009–2010 de Haan pelasi Generalsissa vain 34 ottelua, sillä hän kärsi olkapäävamman, joka vaati leikkauksen.[9] Vajaaksi jääneellä kaudella de Haan teki tehot 5+19.[3] De Haan jatkoi vielä kauden 2010–2011 Oshawa Generalsissa toimien joukkueen kapteenina.[3] De Haan oli tehoilla 6+42=48 Generalsin tehokkain puolustaja ja sijoittui OHL:n puolustajien pistepörssissä seitsemänneksi.[10]
Ennen vuoden 2009 NHL:n varaustilaisuutta NHL Central Scouting Bureau listasi de Haanin ennakkoarviossa sijalle 25. Hänen odotettiin olevan varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen loppupäässä tai toisen kierroksen alkupäässä.[11] New York Islanders varasi hänet kuitenkin jo 12. pelaajana.[3] Toukokuussa 2010 de Haan teki kolmivuotisen tulokassopimuksen New York Islandersin kanssa.[12] Kesällä 2010 hän osallistui edellisen vuoden tapaan Islandersin harjoitusleirille, mutta hänet lähetettiin takaisin OHL-seura Oshawa Generalsiin.[13]
Kauden 2011–2012 de Haan pelasi pääosin Bridgeport Sound Tigersin joukkueessa AHL-liigassa, jossa hän viimeisteli 56 ottelussa kaksi maalia ja 14 maaliin johtanutta syöttöä.[3] Hänet valittiin itäisen konferenssin joukkueeseen AHL:n tähdistöotteluun, mutta hän ei pelannut siinä loukkaantumisen vuoksi.[14] De Haan pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 15. joulukuuta 2011 Dallas Starsia vastaan,[15] ottelu jäi myös hänen sen kauden ainoaksensa NHL:ssä.[3]
Kaudella 2012–2013 de Haan pelasi loukkaantumisen vuoksi Sound Tigersissa vain kolme ottelua.[14] Hän pelasi kauden kolme ensimmäistä ottelua Ty Wishartin puolustajaparina ja teki kaksi syöttöpistettä.[3] 20. lokakuuta 2012 ottelussa Wilkes-Barre/Scranton Penguinsia vastaan hänen olkapäänsä meni sijoiltaan ja häneltä jäi AHL-kauden loput ottelut pelaamatta.[16][17] De Haan toipui talven ja kevään aikana ja hänet nostettiin Islandersin joukkueeseen pudotuspeleihin, mutta hän ei pelannut yhtään ottelua.[18]
De Haan onnistui tekemään NHL-uransa ensimmäisen maalin 7. tammikuuta 2014 ottelussa Toronto Maple Leafsiä vastaan.[19] Kaudella 2013–2014 de Haan teki NHL:ssä 51 ottelussa kolme maalia ja antoi 13 maaliin johtanutta syöttöä.[3] AHL:ssa pelatessaan hän teki 17 ottelussa yhden maalin ja kaksi syöttöä.[3] Heinäkuussa 2014 de Haan teki Islandersin kanssa 5,9 miljoonan dollarin arvoisen kolmen vuoden jatkosopimuksen.[20]
Kausi 2014–2015 oli de Haanin ensimmäinen, jonka hän vietti pelkästään New York Islandersissa.[3] Hän teki jo kauden ensimmäisissä peleissä vaikutuksen joukkueen valmennusjohtoon, ja hänet nostettiin ensimmäiseen puolustajapariin Travis Hamonicin kanssa.[21] Runkosarjassa 65 ottelussa syntyi tehot 1+11.[3] Pudotuspeleissä de Haan pelasi viisi ottelua, joissa hän teki yhden syöttöpisteen, kun Islanders hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Washington Capitalsille.[22]
Kaudella 2015–2016 de Haan pelasi NHL:n runkosarjassa 72 ottelua tehoin 2+14.[3] Pudotuspeleissä Islanders voitti ottelusarjan Florida Panthersia vastaan ja eteni toiselle kierrokselle, jossa se kuitenkin hävisi Tampa Bay Lightningille.[23] De Haan sai pudotuspelien 11 ottelussa tehot 0+2.[3]
Kauden 2016–2017 alkupuolella de Haan nousi uutisotsikoihin, kun hän taklasi Jonathan Drouinia ottelussa Tampa Bay Lightningia vastaan.[24][25] Drouin loukkaantui tilanteessa.[26][27] Islandersin uuden valmentajan, tammikuussa 2017 valitun Doug Weightin valmentamana de Haan sai aiempaa enemmän vastuuta ylivoimalla.[28] Kyseisellä kaudella de Haan pelasi kaikki runkosarjan 82 ottelua ja teki henkilökohtaisen maali- ja piste-ennätyksensä NHL:ssä tehden tehot 5+20=25.[3] Runkosarjan päätteeksi hänen plus-miinus -tilastonsa oli +15, joka oli joukkueen toiseksi paras,[29] ja hänen peliaikansa oli myös joukkueen toiseksi suurin.[30] Kauden päätteeksi hänet valittiin Kanadan joukkueeseen MM-kisoihin 2017.[31]
De Haanin sopimus Islandersin kanssa päättyi kevääseen 2017, eikä Islanders solminut heti jatkosopimusta, jonka vuoksi häntä huhuttiin muun muassa Detroit Red Wingsin ja Buffalo Sabresin joukkueisiin.[32][33] Ennen 21. kesäkuuta 2017 käytävää NHL:n laajennusvaraustilaisuutta de Haan oli jätetty suojaamattomaksi pelaajaksi Islandersin organisaatiossa, joten hän oli uuden NHL-seura Vegas Golden Knightsin varattavissa.[34][35] Elokuussa 2017 hän teki Islandersin kanssa yhden kauden jatkosopimuksen, jonka arvo on 3,3 miljoonaa dollaria.[36][37] Myöhemmin haastattelussa hän tosin myönsi toivoneensa suurempaa sopimusta.[38] De Haan aloitti kauden 2017–2018 tekemällä 33 otteluun yhden maalin ja 11 syöttöpistettä.[3] Joulukuun puolivälissä hän kuitenkin loukkaantui ja kärsi jo kolmatta kertaa urallaan olkapäävammasta.[39][40] De Haan ei pelannut enää loppukaudella, ja samalla hänen sopimuksensa Islandersin kanssa umpeutui.
De Haan solmi heinäkuussa 2018 neljän kauden ja 18,2 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen Carolina Hurricanesin kanssa. Uusi sopimus nosti hänen palkkaansa 4,55 miljoonaan dollariin kaudessa. De Haan kertoi samalla olkapäänsä olevan taas kunnossa. Kaudella 2018–2019 de Haan viimeisteli runkosarjan 74 ottelussa yhden maalin ja 13 syöttöpistettä.[3] Hän pelasi NHL:n pudotuspeleissä yhteensä 12 ottelua ja onnistui tekemään uransa ensimmäisen pudotuspelimaalin 14. toukokuuta Boston Bruinsia vastaan itäisen konferenssin kolmannessa finaalissa.[41]
Kesäkuussa 2019 de Haan siirtyi Aleksi Saarelan kanssa samassa kaupassa Chicago Blackhawksiin.[42][43] Vaihtokaupassa Hurricanes sai Anton Forsbergin ja Gustav Forslingin.[44][45] De Haan kommentoi siirron olleen hänelle suuri yllätys, mutta sanoi ”odottavansa innolla tätä mahdollisuutta (Blackhawksin) organisaatiossa”.[46]
Ensimmäisellä kaudellaan 2019–2020 Blackhawksissa de Haan pelasi runkosarjassa 29 ottelua, ja teki niissä yhden maalin ja viisi syöttöpistettä. Hän pelasi pudotuspeleissä yhdeksän ottelua, joissa hän sai yhteensä yhden syötön.
Kaudella 2020–2021 de Haan pelasi runkosarjan 44 ottelussa tehden niissä tehot 1+9. Blackhawks jäi pudotuspelien ulkopuolelle, kun se oli Keskisen divisioonan kuudes.[3] Seuraavalla kaudella de Haan pelasi 69 ottelua, joka oli hänen suurin ottelumäärä sitten täyden runkosarjan 2016–2017. Hän teki myös neljä maalia, joka oli yhtä paljon kuin neljällä aiemmalla kaudella yhteensä. [3]
Kaudeksi 2022–2023 de Haan palasi Carolina Hurricanesiin yhden vuoden, 850 000 dollarin sopimuksella. De Haan pelasi runkosarjassa 53 ottelua tehopistein 2+10=12. Kyseisellä kaudella de Haan asetettiin pienempään rooliin,[47] ja hän ei saanut pudotuspeleissä lainkaan peliaikaa, kun Hurricanes eteni konferenssifinaaleihin.[3]
Heinäkuussa 2023 de Haan teki vapaana agenttina Tampa Bay Lightningin kanssa yksivuotisen ja 775 000 dollarin arvoisen sopimuksen.[48]
Heinäkuussa 2024 de Haan teki vapaana agenttina Colorado Avalanchen kanssa yksivuotisen ja 800 000 dollarin arvoisen sopimuksen.[49]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
De Haan alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa 2010 | |||
Maa: Kanada | |||
Miesten jääkiekko | |||
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Köln ja Pariisi 2017 | jääkiekko | |
Alle 20-v. MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Saskatchewan 2010 | jääkiekko | |
Hopeaa | Buffalo 2011 | jääkiekko |
De Haan edusti Kanadaa ensimmäisen kerran vuoden 2009 alle 18-vuotiaiden MM-turnauksessa,[3] jossa hän teki kuudessa ottelussa tehot 0+6 ja sijoittui puolustajien pistepörssin viidenneksi.[50]
De Haan pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2010 ja 2011.[3] Kanadan joukkue voitti hopeaa kummassakin turnauksessa.[3] Vuoden 2010 turnauksessa hän pelasi neljä ottelua, joissa sai yhden syöttöpisteen.[51] De Haan ei pelannut turnauksen kahdessa ottelussa saatuaan aivotärähdyksen ottelussa Sveitsiä vastaan.[52] Loukkaantuminen lyhensi myös de Haanin kautta OHL:ssä.[3] Vuoden 2011 turnauksessa hän toimi joukkueensa varakapteenina.[3] Turnauksessa hän pelasi kuusi ottelua, joissa hän teki tehot 0+5 sijoittuen puolustajien pistepörssin jaetulle kuudennelle sijalle.[53]
De Haan edusti Kanadaa aikuisten tasolla ensimmäistä kertaa Saksassa ja Ranskassa pelattavissa MM-kisoissa 2017. Hänet nimettiin Kanadan joukkueeseen 20. huhtikuuta 2017.[31] Kanada sai turnauksessa hopeaa hävitessään loppuottelussa Ruotsille. De Haan pelasi turnauksessa Kanadan kaikissa 10 ottelussa Jason Demersin puolustajaparina, ja teki tehot 0+1.[3]
De Haania on kuvailtu älykkääksi ja hyvin luistelevaksi hyökkääväksi puolustajaksi, joka pystyy pelaamaan yhtä lailla tasakentällisin kuin erikoistilanteissakin.[11][5] The Hockey Writersin Melissa Kramerin mukaan de Haan on erittäin tärkeä osa joukkueen alivoimapeliä.[30] De Haanin vahvuuksiksi on myös mainittu muun muassa laukauksien blokkaaminen ja fyysinen peli.[1] De Haanin heikkoutena pidetään ajoittaista loukkaantumisherkkyyttä.[14] Hän on urallaan vain harvoin tapellut.[54]
De Haan käytti uran alkupuolellaan tavallisesti Bauerin varusteita. Kaudesta 2017–2018 eteenpäin hän on käyttänyt TRUE Hockey -valmistajan XC9-sarjan mailaa ja hanskoja, sekä TRUE Pro Custom -luistimia.[55]
Calvin de Haanin veli Evan de Haan (s. 15. helmikuuta 1995) on myös jääkiekkopuolustaja.[56] Hän on pelannut muun muassa OHL-liigan Sudbury Wolvesissa ja Ottawa 67’s:ssä.[56] De Haanin isä Bill de Haan on toiminut valmentajana juniorijääkiekossa.[7] De Haan on maininnut esikuvakseen puolustaja Scott Niedermayerin.[7][57]
De Haan on käsityöläisoluiden ystävä. Vuonna 2018 hän perusti kotikyläänsä Carpiin Ridge Rock Brewing Co. -nimisen 150-paikkaisen ravintolan, jonka yhteydessä on pienpanimo. Calvin on yksi yrityksen omistajista, ja sen päivittäisestä toiminnasta vastaa pääasiassa hänen isänsä Bill.[58] Vuonna 2020 pelatessaan Blackhawksissa Calvin kehitti Chicagon alueelle myytäväksi Loud Barn Lager -oluen, jonka tuotot menivät hyväntekeväisyyteen.[59]
Runkosarja | Pudotuspelit | |||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | ||
2006–2007 | Ottawa Valley Titans | OEMHL | 32 | 4 | 22 | 26 | 20 | – | – | – | – | – | ||
2007–2008 | Kemptville 73’s | CJHL | 58 | 3 | 39 | 42 | 14 | – | – | – | – | – | ||
2008–2009 | Oshawa Generals | OHL | 68 | 8 | 55 | 63 | 40 | – | – | – | – | – | ||
2009–2010 | Oshawa Generals | OHL | 34 | 5 | 19 | 24 | 14 | – | – | – | – | – | ||
2010–2011 | Oshawa Generals | OHL | 55 | 6 | 42 | 48 | 48 | 11 | 1 | 11 | 12 | 6 | ||
2011–2012 | Bridgeport Sound Tigers | AHL | 56 | 2 | 14 | 16 | 24 | 3 | 0 | 2 | 2 | 0 | ||
New York Islanders | NHL | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||
2012–2013 | Bridgeport Sound Tigers | AHL | 3 | 0 | 2 | 2 | 4 | – | – | – | – | – | ||
2013–2014 | New York Islanders | NHL | 51 | 3 | 13 | 16 | 30 | – | – | – | – | – | ||
Bridgeport Sound Tigers | AHL | 17 | 1 | 2 | 3 | 8 | – | – | – | – | – | |||
2014–2015 | New York Islanders | NHL | 65 | 1 | 11 | 12 | 24 | 5 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||
2015–2016 | New York Islanders | NHL | 72 | 2 | 14 | 16 | 20 | 11 | 0 | 2 | 2 | 2 | ||
2016–2017 | New York Islanders | NHL | 82 | 5 | 20 | 25 | 36 | – | – | – | – | – | ||
2017–2018 | New York Islanders | NHL | 33 | 1 | 11 | 12 | 8 | – | – | – | – | – | ||
2018–2019 | Carolina Hurricanes | NHL | 74 | 1 | 13 | 14 | 20 | 12 | 1 | 0 | 1 | 2 | ||
2019–2020 | Chicago Blackhawks | NHL | 29 | 1 | 5 | 6 | 10 | 9 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||
2020–2021 | Chicago Blackhawks | NHL | 44 | 1 | 9 | 10 | 14 | – | – | – | – | – | ||
2021–2022 | Chicago Blackhawks | NHL | 69 | 4 | 4 | 8 | 33 | – | – | – | – | – | ||
2022–2023 | Carolina Hurricanes | NHL | 53 | 2 | 10 | 12 | 20 | – | – | – | – | – | ||
2023–2024 | Tampa Bay Lightning | NHL | 59 | 3 | 7 | 10 | 22 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
12 kautta | yhteensä | NHL | 623 | 24 | 117 | 141 | 237 | 38 | 1 | 4 | 5 | 6 | ||
3 kautta | yhteensä | AHL | 76 | 3 | 18 | 21 | 36 | 3 | 0 | 2 | 2 | 2 |
Arvokisat | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Sijoitus | Vuosi | Joukkue | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM |
4. | 2009 | Kanada U18 | U18-MM | 6 | 0 | 6 | 6 | 0 |
2010 | Kanada U20 | U20-MM | 4 | 0 | 1 | 1 | 0 | |
2011 | Kanada U20 (A) | U20-MM | 6 | 0 | 5 | 5 | 4 | |
2017 | Kanada | MM | 10 | 0 | 1 | 1 | 8 |
Tilastojen lähde: [3]
1 Comrie | 4 Barrie | 5 Demers | 7 Morrissey | 9 Duchene | 10 Schenn | 11 Konecny | 14 Couturier | 16 Marner | 17 Simmonds | 19 Matheson | 21 Point | 24 de Haan | 28 Giroux (C) | 29 MacKinnon | 30 Johnson | 31 Pickard | 44 Vlasic (A) | 53 Skinner | 55 Scheifele | 71 Killorn | 90 O’Reilly (A) | Valmentaja Cooper