Caravanserai Santana | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | maalis–toukokuu 1972 Columbia Studios, San Francisco | |
Julkaistu | 11. lokakuuta 1972[1] | |
Tuottaja(t) | Carlos Santana Mike Shrieve | |
Tyylilaji | fuusiojazz | |
Kesto | 51.21 | |
Levy-yhtiö | Columbia, CBS | |
Listasijoitukset | ||
8.[2] | ||
Santanan muut julkaisut | ||
Santana III 1971 |
Caravanserai 1972 |
Welcome 1972 |
Caravanserai on Santana-yhtyeen neljäs studioalbumi, joka julkaistiin 11. lokakuuta 1972.[1] Se merkitsi yhtyeelle merkittävää tyylinmuutosta latin rockista kohti fuusiojazzia ja lyhyistä hittikappaleista kohti pitkiä instrumentaaliosuuksia. Albumia pidetään yhtenä yhtyeen parhaista, mutta kaupallisesti se merkitsi yhtyeen suosion kääntymistä laskuun.
Yhtyeen kokoonpano oli albumia tehtäessä vaihtunut. Alkuperäinen bassokitaristi David Brown oli jättänyt Santanan 1971, ja hänen korvasivat albumilla Doug Rauch ja Tom Rutley. Alkuperäisen lyömäsoittajan Michael Carabellon korvasi Armando Peraza. Kosketinsoittaja-laulaja Gregg Rolie oli tekemässä lähtöä yhtyeestä, ja yhdellä raidalla hänen tilallaan soittaa Tom Coster, josta tulikin albumin myötä yhtyeen uusi kosketinsoittaja.
Caravanserai nousi Yhdysvalloissa Billboard 200 -listan kahdeksannelle sijalle[2] ja kuudennelle tilalle R&B-albumilistalla 1972.
Albumin kappaleista vain kolme oli perinteisiä laulettuja kappaleita (”Just in Time to See the Sun”, ”All the Love of the Universe” ja ”Stone Flower”) ja loput instrumentaalisia. Albumilta ei noussut yhtään hittisingleä, ja albumi merkitsi Santana-yhtyeen kaupallisen menestyksen kääntymistä laskuun. Caravanserai oli kuitenkin suuri arvostelumenestys, ja sitä pidetään yhtenä yhtyeen parhaista albumeista.
Levyllä vierailevia muusikoita ovat muun muassa avausraidan saksofonisoolon soittava Hadley Caliman.
Albumin nimi tarkoittaa karavaaniseraljia. Kansikuvan on toteuttanut Joan Chase.
Yhtyeen omien jäsenten nimiin merkittyjen sävellysten lisäksi albumilla on Carlos Santanan ja Mike Shrieven sanoittama versio Antônio Carlos Jobimin instrumentaalikappaleesta ”Stone Flower”.