Carl Gustav Fleischer (28. joulukuuta 1883 Bjørnør (nyk. Roania), Etelä-Trøndelag, Norja – 19. joulukuuta 1942 Ottawa, Kanada) oli norjalainen kenraalimajuri, joka komensi taisteluja saksalaisia vastaan Pohjois-Norjassa toisen maailmansodan aikana huhti–kesäkuussa 1940. Hänen on sanottu olleen ensimmäinen liittoutuneiden kenraali, joka sai taistelussa voiton saksalaisista.[1]
Fleischer valmistui upseeriksi vuonna 1905 ja palveli Norjan pääesikunnassa vuosina 1909–1933. Hänestä tuli vuonna 1934 eversti ja jalkaväkirykmentin komentaja, ja vuonna 1939 kenraalimajuri ja 6. divisioonan komentaja. Fleischerin veli oli piispa Andreas Fleischer.[1]
Saksan hyökkäyksen alkaessa 9. huhtikuuta 1940 Fleischer komensi Pohjois-Norjaan sijoitettuja joukkoja, ja hän antoi heti liikekannallepanokäskyn. Fleischerin joukot pysäyttivät Narvikissa maihinnousseiden saksalaisten etenemisen, ja tekivät 24. huhtikuuta alkaen vastahyökkäyksiä saaden tuekseen Harstadissa ja Sjøveganissa maihinnousseet brittiläis-ranskalais-puolalaiset apujoukot. Etelä-Norjassa olleiden joukkojen peräännyttyä toukokuun alussa maan pohjoisosaan Fleischer joutui luomaan uuden etelärintaman Helgelandin eteläpuolelle. Liittoutuneiden tukemat Fleischerin joukot valtasivat Narvikin takaisin 28. toukokuuta.[2] Tätä pidetään liittoutuneiden ensimmäisenä merkittävänä voittona toisessa maailmansodassa.[1] Liittoutuneiden apujoukkojen vetäydyttyä Norja joutui kuitenkin antautumaan 10. kesäkuuta.[2]
Fleischer pakeni Norjan hallituksen mukana Britanniaan, jossa hänet nimitettiin armeijan komentajaksi maanpaossa. Keväällä 1942 hänet kuitenkin sivuutettiin uutta ylipäällikön virkaa täytettäessä ja siirrettiin vähäpätöisempään tehtävään sotilasattaseaksi Kanadaan. Katkeroituneena hän teki itsemurhan joulukuussa 1942. Hänen hautansa siirrettiin Osloon Vår Frelsers gravlund -hautausmaalle sodan jälkeen vuonna 1945.[1]