Carlos Delfino | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Carlos Francisco Delfino |
Syntynyt | 29. elokuuta 1982 Santa Fe, Argentiina |
Kansalaisuus | Argentiina |
Koripalloilija | |
Pelipaikka |
Heittävä takamies / Pieni laitahyökkääjä |
Pituus | 198 cm |
Paino | 104 kg |
NBA-varaus | 25. varaus 2003 (Detroit Pistons) |
Pelaajaura | |
Seurajoukkueet | |
1998–1999 1999–2000 2000–2002 2002–2004 2004–2007 2007–2008 2008–2009 2009–2012 2012–2013 2017 2017 2018–2019 2019 |
Olimpia Venado Tuerto Unión de Santa Fe Viola Reggio Calabria Skipper Bologna Detroit Pistons Toronto Raptors Himki BK Milwaukee Bucks Houston Rockets Boca Juniors Saski Baskonia Torino Fortitudo Bologna |
Maajoukkueet | |
2001– | Argentiina |
Aiheesta muualla | |
FIBA | |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Argentiina | |||
Miesten koripallo | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Ateena 2004 | ||
Pronssia | Peking 2008 |
Carlos Francisco Delfino (s. 29. elokuuta 1982 Santa Fe) on argentiinalainen koripalloilija.
Delfino aloitti pelaamisen Olimpia Venado Tuerton junioreissa, joissa hän pelasi aina vuoteen 1998 saakka, jolloin hänet nostettiin edustusjoukkueeseen.[1] Hän pelasi seurassa yhden kauden ennen kuin siirtyi Unión de Santa Fehen pelaamaan Argentiinan alasarjoja. Vuonna 2000 Delfino siirtyi italialaiseen Viola Reggio Calabriaan. Hänen avauksensa Serie A:ssa sujui hyvin, sillä heti ensimmäisellä kaudella Delfino teki keskimäärin 8,8 pistettä 20,6 pelaamassa minuutissa.[2] Kaudelle 2001–2002 Delfinon arvo kentällä kasvoi ja hän teki keskimäärin 13,5 pistettä.[3] Kauden jälkeen hän siirtyi mahtiseura Skipper Bolognaan. Kaudella 2003–2004 Delfino esiintyi Euroliigan finaalissa, mutta joutui kuitenkin tyytymään kakkossijaan.[4]
Kaudeksi 2004–2005 Delfino siirtyi NBA:han Detroit Pistonsin paitaan. Tilastot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi kolmen kauden aikana ja lopulta Pistons myi Delfinon Toronto Raptorsille.[5] Kausi 2007–2008 oli Delfinon siihen astisista paras NBA:ssa ja hän teki pisteitä keskimäärin 9,0 vaikka ei aloittanutkaan yhtään peliä kentältä.[6] Kauden jälkeen Delfino siirtyi venäläiseen Himkiin kolmevuotisella sopimuksella.[7] Delfino johdatti joukkueensa ULEB Eurocupin loppuotteluun, jossa se hävisi BC Lietuvos Rytasille.[8] Elokuussa 2009 Delfino siirtyi Milwaukee Bucksin riveihin yhdessä Roko Ukićin kanssa.[9]
Delfino pelasi Bucksissa aluksi kolme kautta, kauteen 2011–2012 asti, ja hänen paras pistekeskiarvonsa näiltä vuosilta on 11,5 kaudelta 2010–2011. Elokuussa 2012 hän siirtyi vapaana pelaajana Houston Rocketsiin. Hän pelasi kaudella 2012–2013 67 runkosarjaottelua pistekeskiarvonaan 10,6 sekä viisi pudotuspeliottelua pistekeskiarvonaan 9,0.[10] Delfino sai pudotuspeleissä jalkamurtuman, joka piti hänet sivussa Oklahoma City Thunderia vastaan pelatun ottelusarjan kuudennesta ja viimeiseksi jääneestä ottelusta.[11] Heinäkuussa 2013 hän siirtyi vapaana pelaajana takaisin Milwaukee Bucksiin.[12] Delfino ei kuitenkaan pelannut otteluakaan kauden 2013–2014 aikana loukkaantumisen takia.[13] Kesällä 2014 hänen pelaajaoikeutensa siirtyivät Los Angeles Clippersille, joka ei kuitenkaan tehnyt sopimusta hänen kanssaan.[14]
Delfino pelasi seurakoripalloa seuraavan kerran vasta maaliskuussa 2017, jolloin hän pelasi Boca Juniorsin joukkueessa.[15] Kauden 2017–2018 hän vietti Saski Baskoniassa, josta hän lähti jo lokakuussa.[16] Kaudeksi 2018–2019 Delfino siirtyi Torinoon, josta hän sai kuitenkin potkut tammikuussa 2019 jouduttuaan sanaharkkaan seuran omistajan kanssa.[17] Tämän myötä hän teki helmikuussa 2019 loppukauden sopimuksen Fortitudo Bolognan kanssa.[18]
Delfino on edustanut Argentiinan koripallomaajoukkuetta muun muassa neljä kertaa kesäolympialaisissa vuosina 2004, 2008, 2012 sekä 2016. Hän oli voittamassa ensimmäisissä kisoissaan olympiakultaa ja seuraavissa pronssia. Lontoossa 2012 Argentiina pelasi toista kertaa peräkkäin koripallon pronssiottelussa, mutta jäi tuolloin neljänneksi. Vuoden 2016 olympialaisissa maa sijoittui kahdeksanneksi.[19]
4 Sánchez | 5 Ginóbili | 6 Montecchia | 7 Oberto | 8 Herrmann | 9 Fernández | 10 Sconochini | 11 Scola | 12 Gutiérrez | 13 Nocioni | 14 Delfino | 15 Wolkowyski | Valmentaja Magnano
4 Scola | 5 Ginóbili | 6 González | 7 Oberto | 8 Prigioni | 9 Porta | 10 Delfino | 11 Quinteros | 12 L. Gutiérrez | 13 Nocioni | 14 J. P. Gutiérrez | 15 Kammerichs | Valmentaja Hernández