Carrie Chapman Catt
Carrie Chapman Catt (9. tammikuuta 1859 – 9. maaliskuuta 1947), oli yhdysvaltalainen aktivisti, joka johti naisasialiikettä 25 vuoden ajan. Hänen uransa huipentui vuonna 1920, kun perustuslakia muutettiin niin että naiset saivat äänioikeuden.[1]
Catt opiskeli lakia ja työskenteli koulun rehtorina. Hän oli kahdesti naimisissa, ensimmäinen aviomies kuoli kahden avioliittovuoden jälkeen, ja toisessa liitossa hänellä oli avioehto, jonka mukaan vaimo sai käyttää aikaansa neljä kuukautta vuodessa naisasiaan.[1]
1920-luvulla Catt osallistui rauhanliikkeen työhön ja tuki voimakkaasti Kansainliittoa. Toisen maailmansodan jälkeen hän kiinnostui YK:n toiminnasta ja käytti vaikutusvaltaansa saadakseen päteviä naisia YK:n komissioihin.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Catt julkaisi yhdessä muiden kanssa kaksi kirjaa.[1]
- Woman Suffrage and Politics: The Inner Story of the Suffrage Movement (1923)
- Why Wars Must Cease (1935).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Carrie Chapman Catt Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.4.2023.
| ||||||||||||||||||||||
